Presidentti ja perustuslaki

Yksi tapa tulkita perustuslakia on lukea mitä siihen on kirjoitettu. (Muitakin tapoja tuntuu olevan.) Perustuslaki toteaa, että EU asiat kuuluvat pääministerille. Siispä EU-asiat kuuluvat pääministerille.

Lissabonin sopimus ei muuttanut Suomen perustuslakia. Se muutti Euroopan unionin toimintaa.

Aiemmin EU:n jäsenmaiden huippukokous – niin sanottu Eurooppa Neuvosto – oli epävirallinen kokous. Kokouksella ei ollut virallista institutionaalista asemaa. Kokouksen epävirallisesta luonteesta johtuen Presidentin kanslia saattoi argumentoida, että kyseessä ei ollut virallinen EU-kokous (joka olisi kuulunut pääministerille) vaan epävirallinen valtionpäämiesten kokous, jossa usein käsiteltiin Suomen tasavallan presidentille kuuluvia ulkopoliittisia kysymyksiä.

Lissabonin sopimuksen astuminen voimaan muutti tilanteen. Eurooppa Neuvostosta tuli virallinen EU-instituutio. Tämän muutoksen myötä kokouksen luonne muuttui. Se ei enää ole epävirallinen valtionpäämiesten kokous. Se on virallinen EU-kokous, johon osallistuminen kuuluu Suomen pääministerille.

Mikäli Suomen tasavallan presidentti osallistuu kokoukseen tulevaisuudessa, hän rikkoo perustuslakia. Näin yksinkertaista se on.

Taidan erota EU:sta

Kahdeksan vuotta vääntöä ja mitä saamme? Teknokraatin ja byrokraatin. Onko tämä parasta mitä EU voi tarjota?

Euroopan unionin johtajiksi valittiin belgialainen teknokraatti, josta kukaan ei ole kuullut oman maansa ulkoupuolella. Ulkosuhteista vastaa brittiläinen byrokraatti, jota kukaan ei tunne edes hänen omassa maassaan. Mitä muuta voisi odottaa Ruotsin vetämältä hankkeelta kuin merkityksetöntä konsensusta?

No, ei Ruotsi ole ainoa syypää. Saksa ja Ranska eivät halunneet valita henkilöitä, jotka haastaisivat niiden johtajuuden. Tulevaisuudessa Ranska ja Saksa näkevät itsensä entistä enemmän Euroopan johtoryhmänä.

Huh, huh. Ilmoitan eroavani protestiksi EU:sta 30 minuutin ajaksi.