Pohjoinen vastaan etelä

Kun Suomi liittyi EU:n jäseneksi, pohdittiin sopivatko protestanttinen pohjois-Eurooppa ja katolisista sekä ortodokseista koostuva etelä-Eurooppa toimimaan samoilla säännöillä.

Nyt nähtiin, että eivät pysty. Kreikan valtion piittaamattomuus EMU:n säännöistä on ollut vielä suurempaa, kuin pahimmissa painajaisissa olisi voitu kuvitella. Samassa veneessä ovat lähes tulkoon kaikki eteläisen Unionin maat. Mutta hetkinen…

Onhan velkaantujien joukossa myös anglosaksinen Englanti ja katolinen Irlanti. Jostain syystä markkinat uskovat (ainakin vielä) näiden maiden kykyyn kääntää talouskriisi voitoksi.

Kriisiä ei siis voida kokonaan selittää sillä, että protestantit pitävät huolen taloudestaan paremmin kuin katoliset ja ortodoksit. Mutta luulen, että kulttuuriset kysymykset korostuvat, kun kriisiä pohditaan pahimman vaiheen jälkeen.

Peruskysymysten äärellä

Tulin juuri Brysselistä. Mieliala oli hermostunut. Kriisi ei vielä ole ohi. Mutta kun kriisi on ohi, näemme mihin suuntaan EU kehittyy.

Ironista on, että EU väänsi kahdeksan vuotta perussopimusta, jonka oli tarkoitus linjata EU:n päätöksentekoa ja kansainvälistä roolia. Tuosta harjoitteesta ei paljon villoja syntynyt. Sen sijaan nykyinen kriisi tulee ratkaisevasti määrittämään EU:n olemusta pitkäksi ajaksi eteenpäin.

Tähän saakka EU on edennyt kriisien kautta, mutta en ole varma, että tälle kertaa mennään eteenpäin.