26.05.2007

Kansallinen kilpailukyky on alue, jossa vain hyvät uutiset ovat uutisia. Kirjoitin aiheesta kolumnin Taloussanomiin:

Tiesitkö, että Suomi on maailman seitsemänneksitoista kilpailukykyisinmaa? Ei moni muukaan tiennyt, sillä uutinen oli piilotettu sivulle 7 tai17 suomalaissa sanomalehdissä.

Itse en luota kilpailukykymittareihin nyt sen enempää kuin silloin kunolimme ensimmäisellä sijalla. Mutta sveitsiläisen IMD:n Suomelleantamalla sijaluvulla on monenlaista merkitystä – ei vähiten siksi, ettäIMD on Maailman talousfoorumin (WEF:in) ohella arvostetuinkansallisen kilpailukyvyn mittaaja.

Ensimmäinen huomioitava seikka on kehityksen suunta. Huipulta eitietenkään pääse kuin alas. Silti täytyy todeta, että Suomen luisualaspäin on ollut kovin nopeaa. Vielä vuonna 2002 olimme kolmen parhaanjoukossa. Nyt sijoituksemme oli heikennyt yhdessä vuodessa seitsemänaskelmaa. Vain kahden muun maan (Etelä-Afrikan ja Japanin) sijoitusheikkeni Suomeakin nopeammin.

Minulle Suomen nopea pudotus ei tullut yllätyksenä. Kun hallitus julkaisi verouudistuksensa vuonna 2005, sanoin Suomen Kuvalehden haastattelussa, että tästä alkoi Suomen alamäki kilpailukykymittauksissa. Ennusteeni perustui siihen, että sekä mittarit pitävät yksinkertaisista, läpinäkyvistä ja kannustavista verojärjestelmistä. Siirtyminen monimutkaiseen järjestelmään, jossa on mielivaltaisilta vaikuttavia rajoja ja määritelmiä, oli askel väärään suuntaan. Sen enempää objektiiviset mittarit kuin yritysjohtajat, joiden haastatteluilla on suuri merkitys sekä IMD:n että WEF:in mittauksissa, eivät pidä monimutkaisista järjestelmistä.

Toinen huomioitava seikka on heikentyneen sijoituksen vaikutus Suomen”brändiin”. Ulkoministeriö on viime aikoina panostanut kovasti julkiseendiplomatiaan. Keskeinen osa Suomen ulkoisen kuvan kiillotusta on ollutSuomen loistava menestys kilpailukykymittauksissa.

Nyt kun emme enää ole Number One sen enempää kilpailukyvyssä kuineuroviisuissa, on julkista diplomatiaa pohdittava uudestaan. KannattaakoSuomen kuvaa rakentaa nopeasti vaihtuvien mittareiden mukaan? Edestennisammattilaiset eivät tähtää hurmoksellisen hyvään peliin. Hurmoskestää vain hetken. Jos aikoo pärjätä koko kauden (urasta puhumattakaan), täytyy pystyä pelaamaan tasaisen varmasti kaikillaosa-alueilla.

Lohdullista on, että olemme yhä PISA-tutkimusten huipulla ja maailmanvähiten korruptoitunein maa. Globaalit yrityksemme pystyvät hienoihin suorituksiin. Ja jääkiekkojoukkueemme menestyy loistavasti! Nämä seikat ovat erittäin tärkeitä Suomelle ja Suomen kuvalle maailmalla. Ne ovat (toivottavasti) myös vähemmän suhdanneherkkiä kuin euroviisut tai kilpailukykymittarit.

Julkaistu Taloussanomissa