23.12.2006

Säätytalo oli Suomen EU-puheenjohtajuuden käytetyimpiä kokouspaikkoja. Talo sopi hyvin Suomen toisen puheenjohtajuuden symboliksi: Suomen EU-puheenjohtajuus ei ollut hyvä eikä huono – se oli säädyllinen.

Säätytalo rakennettiin 1800-luvun lopulla säätyvaltiopäivien kokouspaikaksi. Säätyjen tehtävä oli viedä asioita eteenpäin haastamatta vallitsevaa järjestystä. Sama periaate päti Suomen EU-puheenjohtajuuteen: Suomi pyrki viemään asioita eteenpäin haastamatta eurooppalaista status quota.

Suomi osoitti ymmärtävänsä, että EU:ssa on kahdenlaisia jäsenvaltioita: suuria ja pieniä. Se ei yrittänyt suurta läpimurtoa EU:n perustuslakisopimuksen tulevaisuudesta vaan jätti vyyhdin suosiolla Saksalle, jolla suurena jäsenmaana on parempi mahdollisuus saada jotakin aikaan.

Suomi osoitti myös ymmärtävänsä, ettei puheenjohtajan kannata toitotella omia mielipiteitään kovinkaan suureen ääneen. Yksi puheenjohtajuutemme myönteisistä saavutuksista oli se, että ulkoministerimme toimi Libanonin kriisin selvittelyssä neutraalisti. Hän ei antanut yhtäkään Israelin vastaista kommenttia. Tämä on suuri saavutus mieheltä, joka on ollut yksi Pohjoismaiden kiivaimmista Israelin arvostelijoista.

Säätytalo sopii Suomen EU-puheenjohtajuuden symboliksi myös siksi, että Suomi pyrki jälleen olemaan lojaali Venäjän keisarille. Tällä kertaa keisarin eli presidentti Putinin miellyttäminen ei ehkä kuitenkaan onnistunut. Putin ei varmaankaan katsonut hyvällä, kun Suomi pyrki kokoamaan EU-maiden yhteistä energiarintamaa. Venäjän kannalta parempi olisi, että se saisi tulevaisuudessakin hoitaa energiasuhteitaan Eurooppaan hajottamalla ja hallitsemalla.

Myönnytyksenä Venäjälle pääministerimme kyllä kertoi, että Suomi sulkee Nato-oven, mutta jälkikommenttien perusteella kyseessä oli työtapaturma eikä merkittävä ulkopoliittinen linjanveto.

Myös arkkitehtonisesti Säätytalo ilmensi päättymäisillään olevaa puheenjohtajuutta loistavasti: talo edustaa solidia eurooppalaista arkkitehtuuria, mutta ei erotu millään tavalla edukseen.

Toki Säätytalo on hieno rakennus. Sen arkkitehti, Gustaf Nyström, on yksi uusrenessanssityylin suurista nimistä. Hän on suunnitellut Valtionarkiston, Suomen Yhdyspankin talon sekä Helsingin että Turun vanhat kauppahallit ja monia muita merkittäviä rakennuksia. Ongelma on siinä, että eurooppalaiset pääkaupungit ovat täynnä hienoja renessanssin ja uusrenessanssin rakennuksia.

Aiemmin ulkopolitiikan ja arkkitehtuurin suhde oli erilainen. Kylmän sodan aikana Suomi halusi profiloitua moderniksi, edistyneeksi Pohjoismaaksi. Jotta viesti menisi perille, pidettiin tärkeimmät kokoukset tuolloin Alvar Aallon suunnittelemassa Finlandia-talossa.

Nyt kun olemme moderni, edistynyt Pohjoismaa, valitsimme symboliksi melko mitäänsanomattoman Säätytalon.

Näyttää siltä, että säädyllisyys on sana joka tällä hetkellä parhaiten kuvaa sekä suomalaista EU-politiikkaa että suomalaista arkkitehtuuria. Säädyllisyydessä ei ole mitään vikaa. Itse kuitenkin kaipaisin lisää kunnianhimoa.

Artikkeli on julkaistu Taloussanomissa 23.12.2006