10.08.2007

Olin aikoinani vaihto-oppilaana USA:ssa AFS-järjestön kautta. Järjestö pyysi minulta pientä kolumnia jäsentiedotteeseensa (1/2007). Tässä teksti:

Siirtyminen opiskeluista työelämään on suuri askel. Askeleen ottaminen on helpompaa, jos voi erottautua muista maistereista. Kielitaito, vieraan kulttuurin tunteminen ja harrastukset painavat työnantajien arvioissa yhä enemmän.

Suomi elää voimakkaan koulutusekspansion aikaa. Vuonna 1985 meillä oli yliopistoissa noin 90 000 opiskelijaa. Tänään opiskelijoita on liki 180 000! Kun lukuun lisätään ammattikorkeakoulut, huomataan, että yhä useampi päättää opintonsa maisterinpaperit taskussaan.

Koulutusekspansio on hyvä asia, mutta siihen liittyy myös ongelmia. Yhteiskunnan näkökulmasta suuri ongelma on, että meillä ei ole riittävästi putkimiehiä eikä muita suorittavan työn tekijöitä. Opiskelijan näkökulmasta suuri haaste on työelämään siirtymisessä: kuinka erottua työnantajan silmissä kaikista muista maistereista.

Hyvä keinoa erottautua myönteisesti muista hakijoista on hankkia itselleen kielitaitoa ja vieraiden kulttuurien kokemusta. Nimenomaan näiden kahden yhdistelmä on tärkeää. Työnantaja ottaa mieluummin töihin henkilön, joka on oppinut tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa erilaisissa kulttuureissa, kuin henkilön, jonka kokemus rajoittuu yhteen kouluun ja yhteen kaupunkiin.

Vuosi vaihto-oppilaana on kokemus, joka laajentaa maailmankuvaa, kehittää vieraiden kulttuurien tuntemusta sekä antaa erinomaisen kielitaidon. Tällaiset valmiudet ovat hakupapereissa kovaa valuuttaa.

Kovaa valuuttaa ovat myös harrastukset. Kun itse rekrytoin henkilöitä erilaisiin tehtäviin, kiinnitän aina huomioita hakijan harrastuksiin. Harrastuksista saa samanlaista oikean elämän kokemusta kuin vaihto-oppilaana olosta. Harrastukset myös auttavat sopeutumaan uusiin olosuhteisiin ? oli kysymys sitten vaihto-oppilaaksi lähdöstä tai uuden yrityksen palvelukseen siirtymisestä.

Lopuksi: olin itse vaihto-oppilaana AFS:n kautta Yhdysvalloissa. Vuosi oli kaikin puolin antoisa ? vaikka kyllä ikäväkin pääsi välillä yllättämään. Jälkeenpäin olen miettinyt mikä vuodessa oli tärkeintä. Olen päätynyt siihen, että kaikkein tärkeintä oli kokemus vieraasta kulttuurista, sitä ei voi kirjoista oppia.