15.06.2007

Taloussanomat

Risto E. J. Penttilä

Suomalaisten kannattaa pysähtyä miettimään Irlannin juuri pidettyjä vaaleja kahdesta syystä. Irlannin valitsema matalan verotuksen strategia näyttää toimivan. Myös maassa käytetty vaalijärjestelmä kannattaa noteerata.

Suomen talouspoliittista strategiaa voidaan luonnehtia korkean verotuksen ja tarkan budjettikurin politiikaksi. Irlannin talouspoliittista strategiaa voidaan luonnehtia matalan verotuksen ja tarkan budjettikurin politiikaksi. Esimerkiksi yritysverotus on vain 12,5 prosenttia. Vaalien perusteella Irlanti näyttää jatkavan alhaisten verojen linjalla. Pääministeri Ahernin Fianna Fail -puolue (”kohtalon soturit”) voitti vaalit ja jatkaa siten päähallituspuolueena.

Irlannilla on mennyt mahdottoman hyvin 1990-luvulta saakka. Maa, joka aiemmin tunnettiin työvoiman viennistä, tunnetaan tänään korkean teknologian viennistä. Maa, joka aiemmin kamppaili nopeasti vähentyvän väestön kanssa, kamppailee nyt nopeasti kasvavan väestön kanssa. Työttömyysaste on pudonnut viidestätoista prosentista neljään. Avoimien työpaikkojen määrä kasvaa nopeammin kuin missään muualla.

Myös Suomella on mennyt mahdottoman hyvin 1990-luvulta saakka. Kolmessa asiassa olemme kuitenkin Irlannista jäljessä. Ensimmäinen liittyy teknologiaan. Irlannissa korkean teknologian osuus viennistä kasvaa. Suomessa se junnaa paikallaan. Toinen asia liittyy väestökehitykseen: Suomessa väestö ikääntyy ja pitkällä tähtäimellä vähenee. Irlannissa ikääntyminen on maahanmuuton ansioista paljon hitaampaa eikä vähentymisestä näyttäisi olevan vaaraa. Erityisesti uusista jäsenmaista muuttaa Irlantiin suuria määriä ahkeria ja kunnianhimoisia nuoria. Kolmas Irlannin plussa on kansainväliset investoinnit, joita Irlanti (toisin kuin Suomi) on onnistunut saamaan suuret määrät.

Irlanti on alhaisesta verotuksesta huolimatta eurooppalainen hyvinvointivaltio siinä missä Suomikin. Haasteita toki on molemmissa maissa. Irlanti ei ehdi rakentaa riittävästi kouluja palvelemaan kasvavaa väestöä. Suomessa haaste on päinvastainen: kunnat eivät ehdi sulkea riittävästi kouluja, jotta saataisiin halutut säästöt. Julkiset investoinnit teihin ja sairaaloihin ovat kriitikkojen mukaan jääneet Irlannissa aivan liian pieniksi. Samanlaista puhetta kuuluu Suomessakin.

Yksi muutos hallituksen kokoonpanoon on tulossa. Fianna Fail on tähän saakka muodostanut hallituksen pienen ja pippurisen Progressive Democrats -puolueen kanssa. Alhaista verotusta ja yksilön vapautta kannattava puolue muistuttaa kovasti menneiden vuosien Nuorsuomalaista puoluetta. Myös sen kohtalo on samantapainen: Irlannin ”edistykselliset demokraatit” romahtivat vaaleissa lähes olemattomiin. Todennäköisin hallituskumppani on nyt Vihreät.

Toinen syy pysähtyä miettimään Irlannin vaaleja on siellä käytössä olevaan vaalijärjestelmä. Monet asiantuntijat pitävät sitä maailman demokraattisimpana. Vaalijärjestelmästä käytetään nimeä Single Transferrable Vote (eli STV). Suomessa sitä on kutsuttu muun muassa ”siirtoäänijärjestelmäksi”. Käytännössä siirtoäänijärjestelmä tarkoittaa sitä, että äänestäjä voi listata useita ehdokkaita paremmuusjärjestykseen. Kun ensimmäisellä sijalla ollut ehdokas on saanut riittävästi ääniä valintaa varten (tai karsiutunut pois) siirtyy äänestäjän antama ääni (tai osa siitä) seuraavalla ehdokkaalle. Vaalijärjestelmä tuottaa tuloksen, joka heijastaa äänestäjien toiveita paremmin kuin yksikään Suomessa keskustelussa olevista järjestelmistä.

Irlannin vaalit siis herättävät kaksi kysymystä. Ensiksi, onko Suomen korkean verotuksen strategia varmasti oikea? Irlanti on osoittanut, että globalisaation ja ikääntymisen haasteisiin voidaan vastata myös alhaisen verotuksen strategialla. Toinen kysymys on, kannattaisiko Eduskunnan lakivaliokunnan, joka pohtii muutoksia Suomen vaalijärjestelmään, tehdä tutustumismatka Irlantiin?