03.02.2007

Tulevaisuusvaliokunta oli aiemmin Eduskunnan heittopussi. Nyt siitä on tullut Arkadianmäen oma think tank. Ansio arvonnoususta kuuluu valiokunnan jäsenille sekä yhdelle virkamiehelle, joka sattuu olemaan nainen.

Tulevaisuusvaliokunnalla on ollut viime vuosina vauhti päällä. Se on tehnyt selvityksiä globalisaatiosta ja demokratian tulevaisuudesta, se on arvioinut teknologisen kehityksen yhteiskunnallisia vaikutuksia ja kuullut lukemattomia asiantuntijoita nanoteknologian tuntijoista filosofeihin.

Valiokunnan uusin aluevaltaus on Venäjä. Se julkaisi viime viikolla kolme Venäjä-skenaariota. Vaikka skenaariot ovat sisäsiistejä, ne ovat monin tavoin merkittäviä. Ne lisäävät kiinnostusta Venäjään. Niitä käsittelevä raportti sisältää selväjärkisiä toimenpidesuosituksia ja mikä tärkeintä niiden rakentaminen on synnyttänyt monissa kansanedustajissa aidon innostuksen Venäjään. Ei lainkaan huonosti valiokunnalta, josta ei pitänyt tulla pysyvää valiokuntaa lainkaan.

Tulevaisuusvaliokunta sai alkunsa väliaikaisena kokoonpanona vuonna 1993. Sen tehtävä oli valmistella kannanottoja hallituksen tulevaisuutta koskeviin linjauksiin. Se oli pitkään eduskunnan kummajainen: ainoa valiokunta, jolla ei ollut lainsäädäntövaltaa eikä mahdollisuutta jakaa rahaa. Ei siis mikään ihme, ettei valiokunnan jäseneksi ollut suurta ryntäystä. Jäseniksi päätyi joukko ensimmäisen kauden kansanedustajista sekä ryhmä akateemisesti virittyneitä valtiopäivien jäseniä. Ensimmäinen puheenjohtaja oli professori Martti Tiuri.

Valiokunnan asema eduskunnan heittopussina näkyi monella tavalla. TuV (kuten sen lyhenne kuuluu) oli eduskunnan ainoa pätkävaliokunta: sen työsuhde oli joka vaalien jälkeen katkolla. Sen kokouspaikka oli milloin missäkin eduskunnan takarakennuksessa. Samaan aikaan kun muut valiokunnat tekivät tutustumismatkoja Uuteen Seelantiin ja Australiaan oli tulevaisuusvaliokunnan vaikea saada kokoon bussirahat Otaniemen matkaa varten.

Pätkätyöt palkittiin. Seitsemän epävarman vuoden jälkeen valiokunnan asema vakinaistettiin perustuslain uudistuksen yhteydessä. Vuodesta 2000 Tulevaisuusvaliokunta on kuulunut eduskunnan vakiokalustoon.

Yksi valiokunnan kiinnostavimmista hankkeista on ollut Wisconsinin ja Suomen vertailu, jonka se teki 1990-luvulla. Vertailu oli briljantti siksi, että vertailukohdat olivat kerrankin kohdallaan. Suomi oli osa Eurooppaa, Wisconsin osa Yhdysvaltoja. Suomen tapaan Wisconsinissa asui 5 miljoonaa ihmistä, joista suurin osa oli kotoisin pohjoismaista. Kuten Suomessa, Wisconsinissa oli kylmät talvet, paljon järviä ja havupuita. Jopa teollinen rakenne oli samantapainen protestanttisesta työetiikasta puhumattakaan. Ainoa ero oli, että Suomessa työttömyys oli yli kymmenen prosenttia, Wisconsinissa hieman yli yksi.

Valiokunnan statuksen nousu näkyy selvästi. Valiokuntaa vetää pääministerikandidaatti Jyrki Katainen. Varapuheenjohtajana toimii laajaa arvostusta nauttiva Kalevi Olin, professori Jyväskylästä. Sen jäseneksi pyritään, ei enää jouduta.

Tärkeä syy valiokunnan aseman kehittymiseen on valiokuntaneuvos Paula Tiihonen. Hän on paimentanut valiokuntaa niin ylä- kuin alamäissä ja pitänyt huolta siitä, että tuotosta tulee ja tulosta syntyy. Kyllä kansanedustajat ovat tärkeitä, mutta ilman virkamiehiä he olisivat kuin lauma partiolaisia ilman kompassia.

Artikkeli on julkaistu Taloussanomissa 3.2.2007.