Parempi kriisi?

Euroopan talouden näkymät ovat joko huonot tai tosi huonot. Oxford Analytica listasi neljä syytä, miksi kansainvälinen talous kestää nyt kriisin paremmin kuin 2008.

1. Kuplat ovat jo puhjenneet. Asuntosektorin ja rakennusteollisuuden kuplat ovat puhjenneet sekä USA:ssa että Euroopassa. Näillä sektoreille ei ole odotettavissa samanlaista pudotusta kuin 2008-09.
2. Monet teollisuudenalat – kuten autoteollisuus – ovat käynyt matokuurin läpi ja ovat nyt paremmassa iskussa kuin viimeksi.
3. Kuluttajat eivät ole ottaneet lisävelkaa holittomasti. Päinvastoin. Velkaantuminen on kääntynyt laskuun.
4. USA:n ja EU:n kilpailukyky on parantunut, koska palkojen nousu on ollut maltillista. Lisäksi dollari ja euro ovat heikentyneet suhteessa yeniin ja renminmbiin.

Kaikki muu pätee Suomeen paitsi palkkojen kehitys. Se ei ole ollut maltillista.

Toimiiko stimulus?

Harvardin yliopiston professori Robert Barro on todennut, että ”talouden suuri kriisi ei tee tyhjäksi kaikkea mitä olemme oppineet makrotaloudesta vuodesta 1936.”

Chicagon yliopiston professori John Cochrane on todennut, että fiskaalista stimulusta opetetaan yliopistoissa vain esimerkkinä erheelllisestä talouspolitiikasta.

Cato-instituutti varoittaa, että stimulus ei toimi. Miksi? Koska George W. Bush yritti sitä jo monta kertaa. Hän kasvatti sekä julkista sektoria että antoi samaan aikaan veronalennuksia.

Myönnetään, että kaikki lainatut lähteet edustavat markkinaliberaalia suhtautumista talouteen. Siitä huolimatta varoitukset kannattaa ottaa vakavasti.

Viimeinen asia, jota tarvitaan nyt on ajatus siitä, että valtio hoitaa kasvun tulevaisuudessa. Näin ei tule käymään.

Valtion puuttuminen talouteen kriisin aikana on perusteltua siksi, että valtion perimmäinen tehtävä on puolustaa kansalaisia. Jos kansalaisia uhkaa sota, valtio tulee apuun. Jos kansalaisia uhkaa luonnonkatastrofi, valtio tulee apuun. Jos kansalaisia uhkaa talouden romahdus, valtio tulee apuun.

Mutta tämä ei tarkoita sitä, että valtion suhde kansalaisiin (tai markkinoihin) muuttuisi pysyvästi. Sodan jälkeen tulee rauha. Luonnonkatastrofin jälkeen luonnonvoimat rauhoittuvat. Talouskriisin jälkeen siirrytään normaaliin markkinatalouteen.

Ajatus siitä, että meidän pitäisi pysyvästi siirtyä valtiovetoiseen talouteen – kuten esimerkiksi pääministeri on ehdottanut – on pähkähullu. Yhtä hyvin voitaisiin ehdottaa, että jatketaan sotataloudella vielä rauhan aikanakin.