Avainsana-arkisto: Lissabonin sopimus

Presidentti ja perustuslaki

Politiikka Kommentoi

Yksi tapa tulkita perustuslakia on lukea mitä siihen on kirjoitettu. (Muitakin tapoja tuntuu olevan.) Perustuslaki toteaa, että EU asiat kuuluvat pääministerille. Siispä EU-asiat kuuluvat pääministerille.

Lissabonin sopimus ei muuttanut Suomen perustuslakia. Se muutti Euroopan unionin toimintaa.

Aiemmin EU:n jäsenmaiden huippukokous – niin sanottu Eurooppa Neuvosto – oli epävirallinen kokous. Kokouksella ei ollut virallista institutionaalista asemaa. Kokouksen epävirallisesta luonteesta johtuen Presidentin kanslia saattoi argumentoida, että kyseessä ei ollut virallinen EU-kokous (joka olisi kuulunut pääministerille) vaan epävirallinen valtionpäämiesten kokous, jossa usein käsiteltiin Suomen tasavallan presidentille kuuluvia ulkopoliittisia kysymyksiä.

Lissabonin sopimuksen astuminen voimaan muutti tilanteen. Eurooppa Neuvostosta tuli virallinen EU-instituutio. Tämän muutoksen myötä kokouksen luonne muuttui. Se ei enää ole epävirallinen valtionpäämiesten kokous. Se on virallinen EU-kokous, johon osallistuminen kuuluu Suomen pääministerille.

Mikäli Suomen tasavallan presidentti osallistuu kokoukseen tulevaisuudessa, hän rikkoo perustuslakia. Näin yksinkertaista se on.

Riittävätkö diplomaatit?

Politiikka Kommentoi

Jos ja kun Lissabonin sopimus astuu voimaan, perustetaan EU:lle oma diplomaattikunta. EU:n diplomaattikuntaan tullaan rekrytoimaan parhaat voimat kaikista EU-maista. Antaako Suomi parhaat diplomaattinsa EU:lle? Jos antaa, riittääkö meille omia?

EU:n ulkosuhteiden hoito muuttuu radikaalisti jos Lissabonin sopimus hyväksytään kaikissa jäsemaissa. Hyväksyminen on kesken Saksassa, Tsekissä ja Puolassa. Lisäksi Irlannissa siitä järjestetään uusi kansanäänestys syksyllä.

Kun sopimus on hyväksytty, EU saa omat diplomaatit, jotka edustavat EU:ta kaikkialla maailmassa. Diplomaatit ovat uuden ”EU-ulkoministerin” (eli Korkean edustajan) alaisia. Heidän tehtävänsä on tuoda yhteen hajallaan olevat EU:n ulkopolitiikan eri lohkot kuten kauppapolitiikka, kehitysapu, sotilaallinen toiminta ja kriisinhallinta.

Suomea kohtaa mielenkiintoinen haaste: tarjoammeko EU:lle parhaita diplomaattejamme vai pidämmekö heidät itse? Suurvallat tuskin lähettävät kaikkia parhaitaan, joten pienille maille tulee mahdollisuus profiloitua hyvillä diplomaateilla. Mutta riittääkö meille korkeatasoisia diplomaatteja? Onko diplomaattien koulutus kunnossa, Alex