Aikooko uusi hallitus viedä Suomen Natoon? Vastausta kysymykseen on haettu tavaamalla hallituksen ohjelmaa. Valitettavasti ohjelmaa on luettu väärästä kohdasta.

Hallitusohjelma toteaa, että Suomi kehittää yhteistyötä Naton kanssa ja ”säilyttää mahdollisuuden hakea Naton jäsenyyttä”. Suomi siis haluaa säilyttää paljon puhutun Nato-option. Tässä ei ole mitään uutta.

Mutta mitä Suomi aikoo optiolla tehdä? Tämä on se varsinainen kysymys, johon hallitukselta odotetaan vastausta.

Hallitusohjelma ei anna suoraa vastausta, mutta se sivuaa kysymystä kahdessa eri kohdassa. Kohtia kannattaa lukea tarkkaan.

Ensiksi hallitusohjelmassa todetaan, että Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka perustuu hyviin kahdenvälisiin suhteisiin, viisaaseen toimintaan EU:ssa, uskottavaan maanpuolustukseen sekä ”tehokkaaseen monenkeskiseen yhteistyöhön”.

Ainoa alue, jossa Suomi ei ole mukana ”tehokkaassa monenkeskisessä yhteistyössä” on puolustus. Siinä olemme mukana erittäin tehottomassa monenkeskisessä yhteistyössä. Yhteistyö on tehotonta siksi, että se vaatii sekä Natolta että Suomelta jatkuvia erityisjärjestelyjä. Se on tehotonta myös siksi, että se on epäsymmetristä: annamme Natolle paljon, mutta emme saa vastineeksi turvatakeita.

Suomenkielellä tehokas monenkeskinen yhteistyö puolustusasioissa tarkoittaa Naton jäsenyyttä.

Toinen kohta, joka antaa viitteitä Suomen tuleville Natosuhteille, kuuluu näin: ”Hallitus tukee unionin yhtenäisyyttä ulko- ja turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä.” Niin kauan kun muutama EU maa on Naton ulkopuolella, ei Unioni voi saavuttaa merkittävää yhtenäisyyttä ulko- ja turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä. Liittymällä Natoon Suomi voi edistää yhtenäisyyden syntymistä – etenkin jos Ruotsi päättää seurata Suomen esimerkkiä.

Loogisesti hallitusohjelma näyttäisi vievän Suomea kohti Nato-jäsenyyttä. Mutta onko logiikka koskaan määräävä tekijä politiikassa?