Eero Heinäluoman ilmoitus erota puolueen johdosta aloittaa puheenjohtajan vaihtoviikot demareissa. Voi olla, että kesällä valilttavasta puheenjohtajasta tulee myös lyhytikäinen.

Prognoosi saattaa kuulostaa pessimistiseltä, mutta siihen on selkeä peruste. Kun pitkään hallinnut puolue ajautuu oppositioon, joutuu se usein käymään läpi merkittävän muodonmuutoksen, ennen kuin se onnistuu palaamaan halltukseen.

Hyvä esimerkki on Britannian konservatiivipuolue, joka on käynyt läpi monta myllerrystä sen jälkeen kun se oli viimeksi hallituksessa. Samantapaisen – joskin pienemmän – myllerryksen ovat kokeneet myös kokoomus Niinistön jälkeen ja keskusta Ahon jälkeen.

Haasteita demareille riittää.

Puolueessa ei ole itseoikeutettua seuraajaa Heinäluomalle.

Toiseksi: puolue on aatteellisesti levällään. Viime vaaleissa se yritti mennä vasemmalle ja tulos oli huono. PItäisikö siis mennä oikealla? Hyvä kysymys, mutta puolueen asioista päättävät veridemarit eivät taida olla valmiita reivaamaan kurssia oikealle.

Kolmanneksi: nuoret ovat kaikonneet puolueesta. Tulisiko puolueen tehdä ”kataiset” ja valita nuori, tulevaisuuden henkilö? Vai pitäisikö luottaa kokeneempaan?

Uusi puheenjohtaja joutuu näyttämään kyntensä on kunnallisvaaleissa. Jos vaalit menevät huonosti, voi puolueen kärsivällisyys loppua lyhyeen.