Fennomaanien paluu

Yleinen 16 kommenttia

Suomessa on konservatiivisiin ja nationalistisin hallitus sitten 1930-luvun. Pitäisikö huolestua? Ei, sillä Sipilän hallituksen ideologiset juuret ovat pikemminkin 1800-luvun fennomaniassa kuin 1900-luvun kansallismielisyydessä.

Fennomania ei kuulosta kovin houkuttelevalta. Tai edistykselliseltä. On kuitenkin tärkeää tehdä ero 1800-luvun fennomanian ja maailmansotien välisen kansallismielisen kiihkoilun välillä. Juha Sipilän hallitus edustaa 1800-luvun rakentavaa ja eteenpäin katsovaa fennomaniaa, jonka keskeisiä ajattelijoita olivat J.V. Snellman, Z. Topelius, Yrjö-Sakari Yrjö-Koskinen ja J. L. Runeberg.

Suomi koki taloudellisen nousun 1800-luvun loppupuolella fennomaanisten arvojen aikakaudella. Keskeisiä arvoja olivat kansallinen yhtenäisyys, konservatismi ja usko vahvaan valtioon. Kansalaisyhteiskunta ei ollut irrallaan valtiosta vaan symbioottisessa suhteessa siihen: sen tuli tukea valtiota ja valtion sitä.

Insinööreillä oli keskeinen asema fennomaanien Suomessa. Heidän tehtävänsä yhdessä opettajien kanssa oli rakentaa parempaa tulevaisuutta koko kansalle. Juristien homma oli luoda moitteettomasti toimiva oikeusvaltio. Tuolloinkin visiona oli Suomi, joka oli yhdessä rakennettu.

Fennomaanien suhtautuminen integraatioon oli kielteistä. Yrjö-Sakari Yrjö-Koskinen kirjoitti, että maailmanhistoriassa on integraation ja disintegraation vaiheita. Integraation jaksot olivat pienille kansoille vaikeita, koska ne tarkoittivat imperiumien laajentumista. Disintegraation vaiheet olivat hyviä, koska ne antoivat pienille kansoille tilaa hengittää.

Integraatio, josta Yrjö-Koskinen puhui, oli toisenlaista kuin tämän päivän vapaaehtoinen taloudellinen ja poliittinen integraatio. Mutta kun lukee hallituksen Eurooppa-kirjauksia, tulee vanha Yrjö-Sakari mieleen.

Fennomaanien suhtautuminen muihin poliittisiin aatteisiin oli pragmaattista. Jos taloudellinen liberalismi toimi, käytettiin sitä. Jos ei toiminut, ei käytetty. Jos sosialismissa oli jotain hyvää, otettiin siitäkin elementtejä mukaan.

Nationalismi on voimakkaassa nousussa aikamme Euroopassa. Tässä mielessä fennomanian paluu sopii eurooppalaiseen valtavirtaan. Nationalismia on kuitenkin kahdenlaista: rakentavaa ja syyllistävää. On tärkeää pitää huolta siitä, että tämän päivän pragmaattisesta fennomaniasta ei tule huomisen aitosuomalaista kiihkoilua.

16 vastausta artikkeliin ”Fennomaanien paluu”

  1. Fennomania ei ole palaamassa sen puhtaimmassa ja isänmaallisimmassa ja ainoassa oikeassa muodossa, jos tuota Risto J Penttilän kirjoitusta tarkkaan lukee. Suomi on kuolemassa, jota ilmeisesti herra Penttiläkin haluaa EU harhoissaan.
    Penttilä:
    Kun sinä noilla pyhillä nimillä (Snellman, Topelius, Koskinen ja Runeberg) ratsastat ja Suomea tuhoat kansalaisvaltiona ja olet sen luovuttamassa Bildbergereille, niin haluaisin muistuttaa sinua maanpetturuudestasi Snelmannin sanoin:
    JOKAINEN KANSA ON, JA SEN TÄYTYY OLLA ITSEKÄS, TYÖSKENNELLÄ VAIN OMAA ELOSSAPYSYMISTÄÄN VARTEN.
    Taas tarvitaan aitosuomalaisia pelastamaan maamme.

  2. Ja silloin oli hintana 150 000 ihmisen nälkäkuolema kun Snellman piti aluksi Suomen markan puolustamista tärkeämpänä kuin hätäapuviljan tilaamista velkarahalla.Vasta pakon edessä hän taipui.