Jean-Claude Junckerin ehdotus eurooppalaiseksi armeijaksi kuulostaa hyvältä, mutta on pähkähullu idea. Silti Suomen tulee sitä kannattaa. Miten tällainen paradoksaalinen yhtälö oikein toimii?

Aloitetaan idean myönteisistä puolista. Olisihan se hienoa, jos Euroopan Unionin jäsenmaat olisivat valmiita puolustamaan omia arvojaan niin kuin komission puheenjohtaja ehdottaa. Olisihan se hienoa, että puolustusjärjestelmien päällekkäisyyksiä purettaisiin. Olisihan se hienoa, jos EU olisi entistä vahvempi aggressiiviseksi muuttuneen Venäjän edessä. Mutta onko EU:n armeija hyvä tapa ajaa näitä tavoitteita tässä ja nyt? Ei.

Eurooppalaisen armeijan voimakas ajaminen johtaisi neljään epätoivottuun tilanteeseen. Ensiksi se ajaisi Britannian ulos EU:sta. Toiseksi se ajaisi USA:n ulos Euroopasta. Kolmanneksi se nostaisi Venäjän uhkakuvaksi Saksan. Neljänneksi se sitoisi Suomen Baltian maiden puolustamiseen ilman nykyistä Natoa, jossa USA:n rooli on keskeinen.

Miksi Suomen kannattaa kuitenkin tukea hanketta yleisellä tasolla? Koska meidän on tehtävä selväksi, että eristäytyminen ei ole meidän tiemme. Haluamme olla mukana pohjoismaiden ja Euroopan turvallisuusyhteistyön kehittämisessä yhteistyössä Naton kanssa. Suomen kannalta parasta olisi, että hanke muuttuisi Naton kehittämisprojektiksi, jonka tavoite olisi lisätä Euroopan vastuuta oman alueensa puolustamisesta. Sellaiseen Natoon meidän olisi helppo mennä mukaan.