Itä-Ukrainan kriisi on muuttanut Suomen geopoliittista asemaa kielteiseen suuntaan. Hyviä vaihtoehtoja on Suomen kannalta vähän.

Pari vuotta sitten kirjoitimme Alf Rehnin kanssa kirjan, jossa julistimme, että Suomesta on tullut geopolitiikan kaveri. Venäjän liittyminen maailmantalouteen oli avannut suomalaisille yrityksille suuria mahdollisuuksia Venäjän markkinoilla. Pohjoinen sijaintimme toi meille kahdenlaista etua: pääsisimme hyötymään arktisen alueen merkityksen noususta ja asemastamme tärkeiden kansainvälisten lentoreittien välilaskupaikkana. Tämän lisäksi näytti siltä, että Suomen ja muiden Saksan kavereiden asema vahvistuisi EU:n sisällä.

Mitä tästä kaikesta on tänään jäljellä?

Hyvä uutinen on, että emme vieläkään ole lännen ja Venäjän välisen uuden vastakkainasettelun etulinjassa. Huono uutinen on, että mahdollisuutemme hyötyä Venäjän läheisyydestä ovat vähentyneet dramaattisesti. Samalla Venäjän läheisyyteen liittyvät turvallisuuspoliittiset riskit ovat kasvaneet merkittävästi. Loogista olisi, että hallitus tekisi uuden arvion muuttuneesta turvallisuuspoliittisesta toimintaympäristöstä. Tämä saattaa kuitenkin jäädä seuraavan hallituksen tehtäväksi.

Entä arktiset mahdollisuudet? Venäjä ei liene valmis rauhanomaiseen yhteistyöhön, mutta eipä taida olla länsikään. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän on tiivistettävä yhteistyötä Norjan ja Ruotsin kanssa. Muutoin arktiset mahdollisuudet jäävät hyödyntämättä.

Suomen asema EU:ssa on yhä vahva, mutta jos taloutemme ei käänny nousu-uralle, alkaa vaikutusvaltamme vähentyä. Edes Helsinki-Vantaan asema Aasian lentoliikenteen ”hubina” ei enää ole itsestään selvä. Haasteita siis riittää.

Geopolitiikka ei enää näyttäydy Suomen kaverina. Meidän on taas kerran itse tehtävä onnemme.