Oikeasti mitään ei ole leikattu!

Yleinen 82 kommenttia

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen vaatii, että sopeutus on tehtävä puoliksi veronkorotuksina, puoliksi leikkauksina. Tosiasia on, että hallitus ei ole leikannut vielä mitään. Se on ainoastaan onnistunut hieman hidastamaan menojen kasvua. Hallituksella on nyt kaksi vaihtoehtoa: joko se myöntää, että fifty-fifty-periaatetta ei ole koskaan sovellettu. Tai sen on tehtävä kaikki tulevat sopeutustoimet leikkauksina – muutoin fifty-fifty-periaate kaatuu.

Olen itse ollut sekä poliitikko että tutkija. Siksi tiedän, että politiikassa ja tutkimuksessa pätevät erilaiset puheenparret. Tutkija pyrkii täsmälliseen kielenkäyttöön ja selkeisiin määritelmiin. Entä poliitikko?

Kun poliitikot puhuvat leikkauksista, he eivät puhu leikkauksista olemassa oleviin julkisiin menoihin. He puhuvat leikkauksista tuleviin menoihin, joiden oletetaan olevan suurempia kuin nykyiset menot. He puhuvat siis kuvitteellisista leikkauksista oletettuun kasvuun. Kun he saavat oletetun menojen kasvun hidastumaan, he julistavat leikanneensa menoja.*

Juuri tästä on kysymys tämän hallituksen kohdalla. Julkiset menot ovat kasvaneet vuodesta 2009 noin 3,9 prosenttia vuodessa. Viime vuonna ne kasvoivat saman 3,9 prosenttia. Menot ovat siis kasvaneet, eivät pienentyneet. Ainoat menoerät, jotka ovat selkeästi pienentyneet, ovat valtionosuudet kunnille ja puolustusmenot. Kunnat ovat kompensoineet valtionosuuden pienentymisen kuntaveron kiristyksellä, joten ainoa kärsijä on ollut puolustusvoimat.

Hallitus ei siis pienentänyt julkisia menoja. Miten on veronkorotusten laita?
Tämän hallituksen aikana on veroja korotettu viidellä miljardilla eurolla. Nämä eivät ole imaginäärisiä lukuja vaan aivan oikeita euroja. Tarkkuuden vuoksi todettakoon, että luvussa on mukana myös kuntaveron nosto, joka on siis suureksi osaksi seurausta siitä, että valtio leikkasi tulonsiirtoja kunnille.

Tähän mennessä lähestulkoon koko sopeutus on tehty veroja kiristämällä. Jos noudatamme Urpilaisen periaatetta, on ainoa mahdollinen päätelmä se, että tästä eteenpäin sopeutus on tehtävä kokonaan ilman veronkorotuksia. Tai sitten on vain todettava, ettei mitään fifty-fifty-sääntöä ole ollutkaan.

—

*Vuosina 2012–2015 Urpilaisen 2,6 mrd. euron ”menoleikkaukset” hidastavat julkisten menojen kasvua 0,5 prosenttiyksiköllä vuosittain. Ilman leikkauksia menojen keskimääräinen kasvu vuosina 2012–2015 olisi 4,1 % ja ”menoleikkausten” jälkeen 3,6 %.

HUOM! Korjasin viime vuoden menojen kasvun. Se oli 3,9 %, ei 4,1 % kuten ensimmäisessä versiossa väitin.

82 vastausta artikkeliin ”Oikeasti mitään ei ole leikattu!”

  1. > Kunnat ovat kompensoineet valtionosuuden pienentymisen kuntaveron kiristyksellä, joten ainoa kärsijä on ollut puolustusvoimat.

    Myös köyhät kunnat ovat kärsineet. Niiden verprosentti nousee enemmän kuin rikkaiden. Rikkaat kunnat voittavat tässä kaupassa.

  2. Jos joku ajattelee toisin kuin Penttilä, pyytäisin ko ajattelijaa vastaamaan seuraaviin kysymyksiin:

    1) Missä ovat ne säästöt, joilla jo syntynyttä syömävelkaa ryhdytään hoitamaan pois?

    2) Jos menosi ovat tänä vuonna 20.000 euroa ja ensi vuonna 21.000 euroa, paljonko olet leikannut menojasi? Onko pankinjohtajasi todellakin kanssasi samaa mieltä?

  3. Tervetuloa Jyväskylään, ihan ihmisten ilmoille tarkastelemaan, onko leikkauksia suunnattu pääasiassa ”vain puolustusvoimiin”. Olisi mielenkiintoista muuten tietää, onko E.J.Penttilä koskaan joutunut jonottamaan julkisiin palveluihin. Mitä mieltä arvon blogikirjoittaja muuten on veroparatiiseista ja yritysjohtajien bonuksista, joita jaetaan samaan aikaan, kun työntekijöitä irtisanotaan?

  4. Opetustoimessa lukio-opetuksen valtionosuuksia vähennettiin siten, että esimerkiksi n. 500 oppilaan lukio tulee ensi lukuvuoden toimeen 140 000 edellisvuosia vähemmällä – jos tulee. Kyllä sitä sanotaan leikkaukseksi. Kuntataloudesta ei ole hyötyä, koska kunta ei kaavi mistään sitä rahaa.

    Kyse on valinnoista. Koulutus saattaa olla meidän ainoa valttimme, jos edes tuotekehittelyä halutaan pitää Suomessa. Mutta tarvitseeko porotalouden tutkimiseen laittaa 36 miljoonaa? Riittäisikö vähempi? Olisiko 500 miljoonaa Punaisen Ristin ja Kirkon ulkomaanavun kautta jaettuna tehokkaampi kehitysapu kuin ulkoasiainhallinnon yli miljardin polttopesä? Jne.