04.12.2008
Foresight.fi 4.12.2008
Vielä vuosi sitten oli helppo löytää kirjoituksia, joissa povattiin lännen loppua. Yksi ryhmä väitti, että perinteinen länsi kaatuu erimielisyyksiin Yhdysvaltain ja Euroopan välillä. Toinen ryhmä väitti, että lännestä tulee irrelevantti käsite kun talouden ja politiikan painopiste siirtyy Aasiaan.
Nyt tilanne näyttää toiselta. Talouskriisi ei kurita ainoastaan Yhdysvaltoja ja Eurooppaa. Myös Aasia ja Venäjä saavat tuta kapitalismin kurjan puolen. Ei ole lainkaan selvä, että Aasia nousee kriisistä vahvempana ja vauraampana kuin länsi.
Samaan aikaan vanhan lännen sisällä on syntymässä aivan uudenlainen dynamiikka.
Eurooppalaiset ovat rakastuneet Barack Obamaan. Obama on valmis työskentelemään Euroopan kanssa. Uusi sävy näkyy nimityksissä: kaikki kabinetin jäsenet ovat joko Euroopan kannalta loistavia tai vähintäänkin harmittomia. Mukana ei ole yhtään Boltonia tai Rumsfeldia.
Yhdysvaltain talouspolitiikan painotukset lähestyvät eurooppalaisia painotuksia. Terveydenhuolto ja sairausvakuutusta ollaan remontoimassa hieman eurooppalaisempaan suuntaan. Veropolitiikassa keskustellaan vaihteeksi myös verojen korottamisesta – vaikka elvytyksen välineenä verojen alennukseen yhä uskotaan. Kansainvälisessä politiikassa uuden administraation painotukset muistuttavat Eurooppa: Obama puhuu multilateraalin yhteistyön ja kansainvälisten instituutioiden puolesta.
Kun kuuntelee kaikkea tätä, tulee mieleen vanha koukeroinen termi: konvergenssi. Kylmän sodan aikana konvergenssi tarkoitti kapitalismin ja sosialismin lähentymistä. Erityisesti suomalaiset olivat innoissaan konvergenssista. Syy oli selvä: mikäli konvergenssi olisi edennyt, Suomen ei olisi tarvinnut tehdä vaikeaa valintaa idän ja lännen välillä.
Voisi kuvitella, että suomalaiset suhtautuvat innolla myös Yhdysvaltain ja Euroopan Unionin väliseen konvergenssiin, mikäli sellainen alkaa tapahtua. Syitä on monia. Ensimmäinen syy on kertausta vanhasta. Mikäli USA:n ja EU:n välinen konvergenssi etenee, ei meidän tarvitse tehdä vaikeaa valintaa Euroopan ja Yhdysvaltain välillä turvallisuuspolitiikassa. Voimme ajelehtia vielä vähän aikaa ilman että kukaan tarttuu peräsimeen.
Toinen syy liittyy asenteisiin. Suomalaiset eivät oikein jaksa enää vihata Amerikkaa. Moni on sitä mieltä, että välillä voisi kokeilla vaikka yhteistyötä. Tässä asenteessa suomalaiset eivät ole yksin. Obamania on paljon vahvempaa Ranskassa ja Saksassa kuin Suomessa.
Kolmas ? ehkä tärkein syy ? on muun maailman nousu. Kiinalainen ja venäläinen kapitalismi ehtivät antaa näytteen omasta voimastaan ennen talouskriisiä. Samanlaisen näytteen vahvuudestaan antoivat OPEC:iin kuuluvat petrovaltiot. On todennäköistä, että talouskriisin jälkeen valtiokapitalistiset maat Kiinasta Venäjään lähtevät uuteen nousuun. Kun Yhdysvaltain ja Eurooppa miettii luontevia kumppaneita tulevaisuuden maailmassa, saattaa ajatus vanhasta lännestä kuulostaa paremmalta kuin muut vaihtoehdot. Tosiasia on, että yhdessä EU ja Yhdysvallat ovat vahvoja. Erillään ne ovat muiden armoilla.