01.10.2007
Taloussanomat 11.9.2007
Financial Times pudotti Suomen haavekuvista yhdellä liitteellä. Liitteessä Suomea kuvattiin samaan tapaan kuin ruotsalaisissa lehdissä ennen kuin voitimme jääkiekon maailmanmestaruuden ja ohitimme Ruotsin kilpailukykymittareissa. FT:n Ruotsissa asuva toimittaja piirsi kuvan humalaisten maasta, jossa syrjäytyneet eivät nouse barrikadeille siksi, että ovat niin juovuksissa.
Nyt maassamme vallitsee kansallinen vapina: Emmekö olekaan niin hyviä kuin uskoimme? Mitä ?ne? meistä oikein nyt ajattelevat? Kuinka nyt voimme kulkea pystypäin kun ?kaikki? kuitenkin ovat lukeneet FT:n jutun.
Jäitä hattuun! Itsetuntomme ei saa olla kiinni yhdestä liitteestä ? vaikka liitteen onkin julkaissut eurooppalainen laatulehti ja vaikka sitä siksi tullaan käyttämään tulevien juttujen lähtökohtana.
Mikään maa ei ole kokonaan hyvä ? ei edes Suomi. Oma teoriani on, että Financial Times lähti tarkoituksellisesti tekemään juttua Suomen huonoista puolista ? niistä, jotka kymmenen vuoden ylistyksen aikana unohdettiin. Tuloksena oli yksipuolinen juttu, joka listasi kaikki Suomen puutteet, mutta ei yhtäkään maamme vahvuuksista. Sellaista se journalismi joskus on.
Kun Suomi oli kilpailukykymittarien huipulla, oli työttömyys nykyistä suurempi. Kun Suomi oli ykkönen, oli BKT per capita alhaisempi kuin nyt. Hassisen konetta mukaillen: jos tämä on elämää rappiolla, on ihana olla rappiolla.
Entä sitten tulevaisuus? Mielestäni Suomen tulevaisuus on valoisa juuri siksi, että tunnustamme ongelmat ? oli kysyjä sitten kansainvälinen journalisti tai kollega töissä. On parempi rakentaa tulevaisuutta rehellisyydelle kuin haavekuville.