12.10.2007
Talousanomat 11.10.2007
Tulevien vuosien tärkein tapahtuma Suomen ulkopolitiikassa ei ole suurlähettiläs Sierlan Nato-selvitys eikä hallituksen turvallisuuspoliittinen selonteko. Tärkein tapahtuma on Hillary Clintonin todennäköinen valinta Yhdysvaltain presidentiksi runsaan vuoden päästä.
Onko Penttilä menettänyt järkensä? Kumartaako Suomi Moskovan ja Brysselin jälkeen Washingtoniin? Eikö rähmällään olo koskaan lopu?
Hyviä kysymyksiä. Saanen selittää tarkemmin. Näen kaksi kehityskulkua, jotka vaikuttavat suoraan Suomen asemaan.
Ensiksi: Hillary Clintonin valinta johtaa Euroopan ja Yhdysvaltain suhteiden lähentymiseen, uuteen kuherruskuukauteen. Ilmapiirin muutos tapahtuu myös Suomessa ? viimeistään siinä vaiheessa kun Presidentit Halonen ja Clinton vilkuttavat kansalle Presidentinlinnan parvekkeelta.
Toiseksi: Hillary Clintonin valinta johtaa Naton merkityksen uuteen kohoamiseen.
Bushin hallinnon neokonservatiivit eivät välittäneet Natosta eivätkä muista kansainvälisistä organisaatioista. Puolustusministeri Rumsfeldin mukaansa kulloinenkin tehtävä määritteli osallistuvien maiden kokoonpanon. Pentagonin neuvonantaja Richard Perle ei antanut arvoa sen enempää Natolle kuin YK:lle. Presidentti Hillary Clinton on toista maata. Hän uskoo kansainvälisiin organisaatioihin. Hän uskoo
multilateralismiin. Hän uskoo Natoon.
Kun Hillary Rodham Clinton kertoo suomalaisille, että Nato on vaihtoehto Yhdysvaltain yksinvallalle, alkavat suomalaiset ”intellektuellit” tarkastella sotilasliittoa uudella tavalla. Kun Clinton kertoo
suomalaisille, että Euroopan painoarvo Natossa nousee, hymyilee presidenttiehdokas Niinistö. Kun Clinton sanoo Haloselle, että Suomen sovittelukykyä, rauhanturvaamisen osaamista ja hyviä suhteita Venäjään
tarvittaisiin Natossa, alkaa myös ylimmällä tasolla intensiivinen pohdinta. Onko tosiaan niin, että Natosta on tullut tavallinen kansainvälinen organisaatio, johon myös meidän tulisi liittyä?
Olen pitkään ollut sitä mieltä, että kyllä Suomi Natoon liittyy, mutta Kuuba ehtii ensin. Hillary Clinton voi kuitenkin muuttaa Natokuvioita niin, että pääsemme koukkaamaan saarivaltion edelle. Varsinkin jos Fidel
Castro sinnittelee vielä jonkin aikaa.