Suomen vaatimus erityiskohtelusta Kreikan tukipaketin kohdalla vaarantaa Suomen elintärkeitä etuja ja toistaa vanhaa virhettä. On aika pohtia mikä on Eurooppa-politiikkamme suuri strateginen tavoite.

Suomi liittyi Euroopan Unionin jäseneksi siksi, että emme halunneet jäädä yksin epävarman Venäjän naapuriksi. Katsoimme, että oli taloudellisesti, sosiaalisesti ja turvallisuuspoliittisesti viisaampaa liittyä kiinteään unioniin kuin jäädä sen ulkopuolelle. Kun teimme tämän päätöksen siitä seurasi selkeä strateginen tavoite: Suomen kannalta tuli ensiarvoisen tärkeäksi pitää Euroopan unioni niin yhtenäisenä toimijana kuin mahdollista.
Nyt Suomi on kaksi kertaa toiminut omaa kansallista etuaan vastaan. Ensimmäinen kerta oli Suomen yritys jättäytyä EU:n turvatakuiden ulkopuolelle. Tilanne oli pähkähullu: Suomi yritti varmistaa, että se ei saa sotilaallista apua, jos se sitä tarvitsisi. Onneksi turvallisuustakuita koskeva kohta vesittyi ja Suomi pääsi kuin koira veräjästä.
Toisen kerran Suomi ryhtyi toimimaan omia kansallisia etujaan vastaan vaatiessaan Kreikalta kahdenvälistä erityisjärjestelyjä vakuuksista. Toiminnallaan Suomi heikensi EU:n yhteistä rintamaa, vaaransi Euron tulevaisuuden ja lähetti viestin siitä, että Suomi ei halua olla kiinteä osa Eurooppaa. Tällaista toimintaa on vaikea ymmärtää maalta, jonka strateginen tavoite on pysyä kiinteänä osana Euroopan unionia.
Mielenkiintoista on, että Erkki Tuomioja on ollut ulkoministeri molemmilla kerroilla.