”Kulumaa on, mutta liike on hyväksi.” Näin sanoi ortopedi taannoin polvestani. Sama lause pätee myös politiikkaan: kulumaa on, mutta liike on hyväksi.

Länsimainen politiikka on murroksessa. Meillä on Katalonia ja Brexit, Trump ja populistit, autoritääriset johtajat ja karismaattiset kansanvillitsijät. Edustuksellinen demokratia kipuilee sosiaalisen median arvaamattomuuden ja monilukuisten muiden haasteiden kanssa.

Uudet liikkeet – kuten Hjalliksen aloittama liike – voidaan nähdä uhkana poliittiselle järjestelmälle tai tapana uudistaa sitä. Itse kallistun jälkimmäisen kannalle.

En usko, että Macron on totuus tulevaisuudesta. En usko, että Trump on malli tulevaisuuden johtajasta. En usko, että Hjallis viitoittaa meille tien onnelliseen yhteiskuntaan. Mutta on aivan mahdollista, että jokainen uusi poliittinen hanke – niin kauan kuin se toimii demokraattisten pelinsääntöjen puitteissa – on askel kohti paremmin toimivaa demokratiaa.

Ymmärrän hyvin, että Petteri Orpoa harmittaa. Ehkä voin hieman lohduttaa. Nuorsuomalaisten haasteen torjuminen vahvisti Kokoomuksen asemaa 1990-luvulla ja lähetti Sauli Niinistön matkalle kohti Presidentin linnaa. Ehkä historia toistaa itseään.

Minulta on kysytty miksi nimeäni ei löydy Liikkeen perustajien listalta. Syitä on kolme.

Ensiksi: keskityn työhöni Nordic West Officessa. Uskon nimittäin, että pohjoismaiset yritykset voivat muuttaa maailmaa vielä enemmän kuin poliittiset liikkeet.

Toiseksi en ole yhtä pessimistinen Kokoomuksen suhteen kuin Hjallis; olen yhä Kokoomuksen jäsen.

Kolmanneksi: olen ollut kerran mukana perustamassa poliittista liikettä. Kyllä yksi kerta riittää.