Asiantuntijoiden tekemä NATO-selvitys on laadukas analyysi, mutta siinä on yksi sisäinen ristiriita. Samaan aikaan kun ryhmä kertoo, että Suomi on päättäväisesti lähestynyt Natoa 1990-luvun alusta saakka, se toteaa, että Nato-jäsenyys olisi suunnanmuutos. Tämä on väärä kielikuva.
Suunnanmuutos olisi se, että Suomi ja Ruotsi päättäisivät lopettaa länsisuuntauksen ja tekisivät sopimuksen Venäjän kanssa. Tämä olisi todellinen suunnanmuutos. Jäsenyys Natossa tarkoittaisi kaksikymmentä vuotta kestäneen suuntauksen vahvistamista. Seurustelu muuttuisi avioliitoksi.
Francois Heisbourg käytti pressitilaisuudessa toista kielikuvaa: vesi, joka muuttuu jääksi. Tämä on selkeästi parempi kielikuva. Joku voisi väittää, että sitähän se naimisiinmenokin on. Mutta en minä.
Nato-raportissa on väärä kielikuva. Nato ei olisi suunnanmuutos. Blogissani lisää
https://t.co/TDIjGshVAu
RT @ristoej: Nato-raportissa on väärä kielikuva. Nato ei olisi suunnanmuutos. Blogissani lisää
https://t.co/TDIjGshVAu
Blogissa: Nato ei olisi suunnanmuutos https://t.co/v10sUtjeWn
RT @ristoej: Nato-raportissa on väärä kielikuva. Nato ei olisi suunnanmuutos. Blogissani lisää
https://t.co/TDIjGshVAu
Oikea analyysi, mutta integroituminen on kestänyt pitempään: jopa Kekkosen aikana etsittiin keinoja integroitua länteen. Silloin vaan hinta oli kova, koska samalla jouduttiin ottamaan vasta-askel itään. Tarkoitus oli kuitenkin kytkeytyä läntiseen maailmaan entistä tiiviimmin.
RT @ristoej: Blogissa: Nato ei olisi suunnanmuutos https://t.co/v10sUtjeWn
RT @ristoej: Nato-raportissa on väärä kielikuva. Nato ei olisi suunnanmuutos. Blogissani lisää
https://t.co/TDIjGshVAu
Ei Nato… vahvistetaan puolueettomuutta… https://t.co/kT9Mev4GkO
RT @ristoej: Nato-raportissa on väärä kielikuva. Nato ei olisi suunnanmuutos. Blogissani lisää
https://t.co/TDIjGshVAu
Nato ei olisi suunnanmuutos https://t.co/pqGhbUCBhJ
RT @ristoej: Blogissa: Nato ei olisi suunnanmuutos https://t.co/v10sUtjeWn
Huomautus on oikea, mutta sekään ei oikein mene itse asiaan. Siinä on kaksi osaa.
Alkuun tulee kirjoittaa osa yya-ajan historiasta nykyistä täsmällisemmin, nimenomaan NL:osta ja sen kanssa tehdystä yhteistyöstä koskevien arvioiden kohdalla. Missä määrin oltiin mukana sen konkurssiin johtaneessa ”viime taistossa,” eli strategisessa yrityksessä saada ote mm. Persian Lahden öljyä tuottavsta alueista. Menikö maan talouden riippuvuus NL:sta niin pitkälle, ettei siitä oikein enää päästä eroon?
Toinen asia on puolustautuminen ydisnasesuurvaltaa vastaan: Ei sitä ole reaalisesti Naton ulkopuoilella. Eli nykytilanne perustuu olettamukseen, ettei konfliktia tule. Voiko siitä olla varma? Ei Natoon voi liittyä parissa päivässä, mikä tosi tilanteessa voi olla aikaa.