Keskuskauppakamarin ikkunassa tikittää velkakello, joka näyttää valtion velan määrän Aleksanterinkadun ja Keskuskadun kulkijoille. Miksi pelottelemme suomalaisia velalla? Suomen valtion velka on kuitenkin kansainvälisesti katsoen kohtuullisella tasolla.

Velan määrä (joka on reilut 95 mrd) ei ole ongelma. Ongelma on velan kertymisen tahti. Uutta velkaa tulee liki yhdeksän tuhatta euroa minuutissa, noin puoli miljoonaa euroa tunnissa. Kun korot nousevat olemme lirissä. Vaikka korot eivät nopeasti nousisi, olemme silti lirissä, jos uutta kasvua ei ole näköpiirissä.

On itse asiassa väärin puhua valtion velasta. Valtion velka on veronmaksajien velkaa. Sitä on nyt kertynyt jokaiselle suomalaiselle henkilöauton arvon verran eli noin 17 000–18 000 euroa. Mitä nopeampi velan nousu, sitä kauempana on hetki, jolloin tavallisen suomalaisen verotaakkaa voidaan merkittävästi alentaa.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Leikkauksilta ei voi välttyä, mutta kaikkein keskeisintä on tuottavuuden lisääminen. Miten valtio voi tuottavuuteen vaikuttaa? Valtio voi toteuttaa sote-uudistuksen tavalla, joka vapauttaa kunnat, yritykset ja kolmannen sektorin toimijat tekemään yhteistyötä uusilla ennennäkemättömillä tavoilla ilman ennalta määriteltyjä rajoja. Jos näin tehdään, voidaan saavuttaa kahden miljardin säästöt samalla, kun kansalaisten palvelutaso paranee. Jos näin ei tehdä, ei saavuteta säästöjä lainkaan. Tuottavuushyppäys tulee yhdessä toimimisesta, ei raja-aitojen rakentamisesta.

Velkakello kertoo epämukavan totuuden. Totuus voi olla pelottava, mutta samalla se vapauttaa tekemään ratkaisuja.