Britannia vaatii valtionpäämiehiä äänestämään Junckerin nimityksestä komission johtoon. Cameron todennäköisesti saa haluamansa äänestyksen… ja häviää sen. Mitä Suomen pitäisi tehdä?
Suomen pitäisi äänestää Junckeria vastaan kolmesta syystä (jep, ilmaisu on huolella valittu). Jos siihen ei ole valmiutta, pitäisi äänestää tyhjää. Syyt Junckerin vastustamiseen ovat tässä:
1. Juncker edustaa ”business as usual” -lähestymistapaa EU-integraatioon. Hänen valintansa kertoo, että EU:n eliitti ei aio kuunnella vaaleissa esiin tullutta protestia.
2. Junckerin valinta ajaa Britannian lähemmäksi EU:n ulko-ovea.
3. Junckerin valinta tarkoittaa vallan siirtoa jäsenvaltioilta Euroopan parlamentille ilman pienintäkään muutosta yhteenkään EU-sopimukseen. Juncker oli parlamentin suurimman ryhmän kärkiehdokas eli ”spitzenkandidat”. Tällaisia kärkiehdokkaita toki saa asettaa, mutta mikään EU-sopimus ei sellaisia tunne. Nyt luodaan käytäntö, joka tekee parlamenttivaaleista komission puheenjohtajan vaalin ilman, että sopimuksia on muutettu. Eli käyttäen Faragen, Soinin ja Le Penin terminologiaa: tässä viedään integraatiota salakavalasti eteenpäin kuuntelematta kansan tahtoa… katso kohta yksi.
Hyvin perusteltu
Lissabonin sopimus, joka on kuitenkin demokraattisesti parlamenttimme hyväksymä, nimenomaan uudisti komission puheenjohtajan valintaa:
”Parlamentti valitsee nyt komission puheenjohtajan jäsentensä enemmistöllä Eurooppa-neuvoston esityksestä. Eurooppa-neuvoston on nimettävä ehdokas määräenemmistöllä ja ottaen huomioon Euroopan parlamentin vaalituloksen. Parlamentti hyväksyy edelleen komission yhtenä kokoonpanona.”
Toki tämä ei varsinaisesti edellytä, että ns. kärkiehdokkaasta olisi tehtävä komission puheenjohtaja, mutta mielestäni on nimenomaan kyllä hyväksytty uusi tapa komission puheenjohtajan valintaan ja erikseen painotettu vaalituloksen huomiointia ns. poliittisten lehmänkauppojen sijaan.
Kansan tahto – edustuksellisen parlamenttimme hyväksymänä – lienee siis lähempänä tällä uudella käytännöllä kuin edellisellä käytännöllä.