Yritysjohtajat karttavat yleensä puoluepolitiikkaa. Sen sijaan heitä kyllä kiinnostaa, kenestä tulee Suomen seuraava pääministeri.
Yritysjohtajat tuntevat Stubbin ja Vapaavuoren heidän ministeritehtäviensä kautta. Risikko on tuntemattomampi. Tämä ei tarkoita, että Risikkoa vastustettaisiin. Itse asiassa yleisin kommentti on, että kuka tahansa kelpaa. Mutta kun Risikkoa ei tunneta, kääntyy keskustelua yleensä ”Janneen ja Alexiin”.
Kiinnostavaa on, että kannatus näiden kahden välillä on erittäin tasaista. Jotkut tykkäävät Stubbin tyylistä, toiset Vapaavuoren tavasta hoitaa asioita. Elinkeinoelämän kannalta ei näytä olevan kovin suurta väliä sillä, kuka kolmesta ehdokkaasta saa pestin pääministeriksi. Tärkeintä on, että välivaiheesta siirrytään taas töihin. Niitä nimittäin pätkähallitukselle riittää.
Nyt onkin tosiaan tasainen kamppailu sekä puoluejohtajan-että tulevan pääministerin tehtävistä.
Kaikilla kolmella ehdokkaalla on omat hyvät puolensa ja niinpä
varmaa valintaa on hieman vaikeaa tehdäkkään.
Olen henkilökohtaisesti kääntymässä Jan Vapaavuoren kannalle ja perusteena tälle on parempi suomalaisen teollisuuden-,maamme asioiden-,yleisein tieto-,taitotason osaaminen. On kuitenkin muistettava että Paula Riskko,puolueen ensimmäisenä naisehdokkaana puheenjohtajaksi-,sekä pääministeriksi on yhtälailla vahvaa ja osaamistahan hänellä on jopa enemmän kuin Vapaavuorella tai Stubb´lla. Mielestäni maamme etu on tässä kilpailussa nyt sen tyyppinen että Alex kuuluu Euroopan parlamenttiin ja sieltä ”siihen oikeaan tehtävään”.