Olisiko Suomen taloudessa meneillään suden hetki? Tuo kaikkein synkin aika aamuyöllä juuri ennen kuin valo alkaa kajastaa.

Syksyn sävel on mollivoittoinen:

Teknologiateollisuuden tilaukset laskivat viime neljänneksellä 24 prosenttia edellisestä vuodesta ja 23 prosenttia edellisestä kvartaalista. Teollisuudesta on kadonnut satatuhatta työpaikkaa. Uusia yt-neuvotteluja alkaa joka viikko. Vähittäiskaupalla menee huonosti, mutta niin menee lähes kaikilla muillakin aloilla. Valopilkkuja on harvassa. Google siellä, Supercell täällä. Kone tuolla, Wärtsilä täällä. Muutama muu.

Pieniä duurisointuja on kuitenkin havaittavissa, jos niitä kuuntelee tarkalla korvalla.

Kysyin aamulla sadalta yritysjohtajalta, millaiselta heidän johtamiensa yritysten tilanne näyttää kuuden kuukauden päästä. Vain muutama uskoi yrityksensä tilanteen olevan huonompi kuuden kuukauden päästä. Noin puolet kaikista uskoi tilanteen olevan sama puolen vuoden päästä. Noi puolet uskoi sen olevan parempi. Suuri osa vastaajista edusti vientiteollisuutta. Yksi selitys tulevaisuudenuskolle tuossa ryhmässä on eittämättä maailman talouden rohkaiseva kehitys. Nousun merkkejä löytyy maailmalta, erityisesti Yhdysvalloista. Eurooppassakin pahin taitaa olla ohi.

Mitä julkinen valta voi tehdä tässä tilanteessa? Yritykset kaipaavat varmaa tietoa siitä, että poliittisilla päätöksillä ei lisätä yritysten kustannuksia tai vaikeutetta niiden toimintaa. Tätä taustaa vasten tällä viikolla käyty keskustelu ”uudesta pääomatuloverosta” (joka liitettäisiin kuntaveroon) on pahinta mahdollista myrkkyä kasvulle ja työllisyydelle. Jäitä hattuun.