Tämänhetkistä talouskriisiä tuskin olisi ilman kahta geopoliittista tapahtumaa. Ensimmäinen niistä oli Kylmän sodan päättyminen. Toinen oli 9/11 eli vuoden 2001 terrori-iskut Yhdysvaltoja vastaan.

Kylmän sodan päättyminen johti markkinatalouden ja vapaakaupan leviämiseen likimain koko maailmaan. Clyde Prestowitzin mukaan se synnytti ”kolme miljardia uutta kapitalistia”. (Clyde Prestowitz: Three Billion New Capitalists: The Great Shift of Wealth and Power to the East, Basic Books, 2005.) Nämä kolme miljardia uutta kapitalistia saivat Kiinan, Intian, Venäjän ja muut kehittyvät taloudet hurjaan kasvuun.

Kolme miljardia uutta kapitalistia aiheutti maailmantalouden epätasapainon siksi, että uudet kapitalistit säästivät samaan aikaan kun vanhan maailman kapitalistit elivät yli varojensa. Rahat piti sijoittaa jonnekin. Lopulta suuri osa niistä sijoitettiin Yhdysvaltoihin, jossa ne ruokkivat ylikuumentunutta velkataloutta. Tämä ei ollut ainoa syy talouskriisiin, mutta se oli tärkeä siihen johtanut tekijä.

Voimakkaasti yksinkertaistaen voidaan sanoa, että ilman kylmän sodan päättymistä meillä ei olisi nykyistä talouskriisiä eikä meillä olisi yhtä nopeasti kasvavaa huolta ilmastonmuutoksesta. Näin siksi, että ilman ilman Kiinan ja Intian siirtymistä markkinatalouteen maailmantalouden ongelma ei olisi liiallinen kasvu ja sen aiheuttamat kriisit. Ongelma olisi kasvun puute ja sen aiheuttamat haasteet.
Hieman tarkemmin sama asia voidaan sanoa seuraavasti: ilman toisen maailmansodan jälkeen alkanutta maailmankaupan vapauttamista, meillä ei olisi voimakkaasti kasvavia BRIC-maita. Meillä olisi tasaista kurjuutta.

Taloustieteen Nobelin voittanut Michael Spence kuvaa historiallista muutosta kasvuluvuissa seuraavasti. Ennen vuotta 1750 maailmantalous ei juuri kasvanut. Vuodesta 1750 vuoteen 1950 ainoastaan länsimaat kasvoivat. Vuodesta 1950 alkaen muu maailma alkoi saada länttä kiinni. Kiinnioton taustalla oli maailmankaupan vapauttaminen (GATT ja WTO), markkinatalouden leviäminen ja sosialismin luhistuminen. Hänen arvionsa mukaan vuoteen 2050 mennessä muu maailma saa lännen kiinni. (Michael Spence, THE NEXT CONVERGENCE, The Future of Economic Growth in a Multispeed World, 2011.)

Mikä sitten oli 9/11 merkitys nyt meneillään olevalle talouskriisille? Vastaus on selvä: se sai länsimaiden keskuspankit jatkamaan löysää rahapolitiikkaa aivan liian pitkään. Ilman terroristi-iskuja keskuspankit olisivat todennäköisesti ryhtyneet kiristämään rahapolitiikkaa; merkkejä kiristämisestä oli havaittavissa vuonna 2001. Terroristi-iskujen jälkeen rahapolitiikkaa nopeasti höllennettiin, jotta maailmantalous ei ajautuisi taantumaan. Tämä oli ymmärrettävä reaktio keskuspankeilta. Valitettavasti se johti talouden kuplien laajentumiseen ja talouden korjausliikkeen siirtymiseen. Kun korjausliike sitten Lehmanin konkurssin jälkeen tuli, se oli historiallisen raju.

Joseph Schumpeter kirjoitti viime vuosisadan alkupuoliskolla kapitalismiin kuuluvasta luovasta tuhosta. Nyt meneillään oleva talouskriisi osoittaa, että luova tuho ei rajoitu mikrotalouteen (eli yritysten toimintaan) vaan se muokkaa myös valtioiden välisiä suhteita. Ne valtiot, jotka ovat hoitaneet talouttaan hyvin, menestyvät. Ne valtiot, jotka ovat velkaantuneet, menettävät vaikutusvaltaansa. Esimerkiksi Euroopan Unionissa tämä tarkoittaa sitä, että integraation suunnan määräävät tulevaisuudessa ne valtiot, joiden talous on parhaassa kunnossa. Saksan merkitys korostuu, mutta niin korostuu myös niiden pienten ja keskisuurten valtioiden (kuten Viron ja Ruotsin) vaikutusvalta, jotka ovat hoitaneet taloutensa hyvin. Kylmän sodan aikana pieni valtio saattoi ”painia kokoaan suuremmassa sarjassa” harjoittamalla viisasta ulkopolitiikkaa. Tulevaisuuden Euroopassa, pienet valtiot voivat laajentaa vaikutusvaltaansa harjoittamalla viisasta talouspolitiikkaa.