Beatlesit pohtivat aikanaan, miltä elämä maistuu ”when I am 64”. Enää ei tarvitse pohtia. Nyt tiedetään, että elämä maistuu työlle.

Hallituksen päätös nostaa eläkeikää 65-vuoteen on merkittävä, radikaali ja kunniotettava päätös.

Kuusikymmentäviisivuotias ei enää nykymaailmassa ole vanhus. Hän on normaali-ikäinen. Normaali-ikäiselle ihmiselle ajatus loputtomasta golfista, kesämökistä ja lastenlapsien hoitamisesta on vieras. Hän on paljon mieluummin mukana työelämässä.

Pidempi työura edellyttää kuitenkin johtamisen muutosta. Senioreita ei voi johtaa samalla tavalla kuin nuoria uraohjuksia. Se edellyttää myös parempaa työn ja muun elämän tasapainoa. Käytännössä tämä tarkoittaa enemmän vapaita ja joustavampia työaikoja. Hyviä esimerkkejä löytyy. Klassisisin esimerkki on Abloyn tehdas Joensuussa. Lisäämällä joustavuutta, liikuntaa ja harrastusmahdollisuuksia on työuria onnistuttu pidentämään merkittävästi. Samalla on onnistuttu nostamaan senioreiden arvostusta.

Kansantalouden kannalta harllituksen päätös on merkittävä. Heti kun lamasta selvitään on meillä edessä työvoimapula.

Jokin aika sitten annoin hallitukselle talouspolitiikasta 7+. Tämä oli sen verran päättäväinen ratkaisu, että nostan arvosanan 8 miinukseen. Hieno juttu.