Suomen paras työpaikka

Keskuskaupparin tavoite on tulla Suomen parhaaksi työpaikaksi. Tämä tavoite vahvistettiin ensimmäisessä vetämässäni viikkokokouksessa.

Toki olemme erinomainen työpaikka jo nyt, mutta uskoisin, että parantamisen varaa yhä löytyy.

Tavoite liittyy laajempaan, kansalliseen haasteeseen.

Suomen tulevaisuuden haaste on saada aikaan enemmän vähemmällä määrällä työssäkäyviä ihmisiä.

Jos työ on motivoivaa ja hyvin organisoitua, on tuottavuus parempi. Jos se ei sitä ole, on tuottavuus huonompi.

Vaihtoehtoja on siis kaksi:

1. tyytyväiset ihmiset ja suurempi tuottavuus
2. turhautuneet ihmiset ja huonompi tuottavuus.

Jos aiomme saarnata ensimmäisen vaihtoehdon puolesta – kuten meidän luonnollisesti tulee – on meidän näytettävä esimerkkiä muille. Meidän on ryhdyttävä itse tavoittelemaan sellaista toimintamallia, joka on meille paras mahdollinen. Jos se johtaa siihen, että meistä tulee Suomen paras työpaikka, hyvä.  Jos joku on vielä parempi, hyvä! Pääasia, että suunta on oikea.

Jo kaksi päivää töissä

Vihdoinkin uusiin töihin! Aloitin maanantaina Keskuskauppakamarissa. Tänään oli jo toinen päivä uudessa työpaikassa.

Ensimmäiset päivät ovat sujuneet tietokonetta ja puhelinta virittäessä, laatikoita purkaessa ja kokouksissa istuessa. Aivan kylmiltään en kuitenkaan aloittanut: olin tavannut jokaisen Keskuskauppakamarin työntekijän jo ennen ensimmäistä työpäivää. Lisäksi minulla oli mahdollisuus tavata melkein alueellisten kauppakamarien johtajat palaverissa noin kuukausi sitten.

Toimitusjohtajana aloitan vasta 1.5., jolloin Kari Jalas omien sanojensa mukaan ”siirtyy ikuisen vapun viettoon”.

Kohti uusia haasteita

EVA on maailman paras työpaikka, mutta uusiin haasteisiin on tartuttava, kun ne ovat tarpeeksi mielenkiintoisia.

Keskuskauppakamarin hallitus on tänään hyväksynyt minut uudeksi toimitusjohtajaksi. Siirryn uuteen työpaikkaan huhtikuun puolessavälissä ja aloitan toimitusjohtajana vappuna.

Suomella on edessä kaksi suurta murrosta. Kauppakamarien 16 000 jäsentä ovat avainasemassa kun näihin haasteisiin vastataan.

Ensimmäinen haaste on siirtyminen teollisesta Suomesta palveluiden Suomeen. Viime lamasta nousimme Nokian ja metalliteollisuuden avulla. Nyt katse kääntyy kauppaan ja palveluihin. Tämä ei tarkoita selän kääntämistä teollisuudelle. Päinvastoin. Täytyy pitää huoli siitä, että teollisuus voi työllistää Suomessa yhä edelleen – samalla kun teollisten yritesten liikevaihdosta yhä suurempi osuus tulee palveluista.

Toinen haaste on työelämän kulttuurivallankumous. Suuret ikäluokat siirtyvät eläkkeelle tai jatkoajalle (eli tekevät töitä yli eläkeiän). Nuoret nousevat nopeasti vastuullisiin asemiin – ja tuovat tullessaan uuden tavan ajatella ja organisoida työtä. Jos muutos onnistuu, pystymme nostamaan tuottavuutta samaan aikaan kun nostamme ihmisten onnellisuutta. Jos muutos epäonnistuu, on lamasta nouseminen vaikeaa. Toivon, että kauppakamarien jäsenet ja järjestö itse ovat tiennäyttäjiä myös uuden, fiksun työelämän saralla.

Uusi vuosi, uudet haasteet.

Maailman korkein tasavero!

On ilahduttavaa, että keskustelu tasaverosta jatkuu. On masentavaa, että Suomeen havitellaan maailman korkeinta tasaveroa.

Keskuskauppakamari julkaisi raportin Tasavero – Mitä se on ja mitä se ei ole. Raportti jatkaa EVAn ekonomistin Martti Nybergin viitoittamalla tiellä. Tosin Keskuskauppakamarin ja Nybergin ajattelussa on eroja, joihin Mara varmasti henkilökohtaisesti ottaa kantaa.

Itse kiinnittäisin huomioita ehdotetun tasaveron korkeuteen. Rarportissa todetaan, että ”tietyin, lähinnä vähennyksiin liittyvin oletuksin verokanta olisi 32-42 prosenttia”.

Tasavero on käytössä seitsemässätoista maassa. Näissä maissa tasaverokanta vaihtelee välillä 10-25 prosenttia. Islanti on poikkeus. Siellä tasaverokanta on 35,7.

Onko aivan mahdotonta ajatella, että emme heti alusta saakka suunnittelisi maailman korkeinta tasaveroa?