Finanssikriisi ja turvallisuuspolitiikka

Finanssikriisin yksi kärsijä on NATO. Sotilasliittouman johtava maa on taloudellisissa vaikeuksissa. Eurooppa näyttää seuraavan perässä. Yksi jäsenmaa, Islanti, pohtii tulevaisuutensa myymistä Venäjälle.

On selvää, että NATOn toiminta Afganistanissa vaikeutuu, kun puolustusbudjeteista aletaan säästää. On selvää, että NATOn uudistaminen jää muiden hankkeiden varjoon.

NATOn toivo on siinä, että heikkoudesta kasvaa halu toimia yhdessä. On todennäköistä, että Yhdysvaltain uusi presidentti haluaa painottaa yhteistyötä Euroopan kanssa. On todennäköistä, että Eurooppa ei vastaa kosintaan kieltävästi. Tästä voi seurata NATOn aseman korostuminen.

Yksi asia on selvä: ensi vuonna vietettävä NATOn 60-vuotisjuhla ei ole mikä tahansa merkkipäivä. Se on kriittisen uudelleen arvion paikka. Joko kriisistä kukoistukseen tai kriisistä kriisiin.

Liittoutumaton Suomi ja Georgia

En yleensä lue Maaseudun tulevaisuutta, vaikka varmaan pitäisi. Kiinnitin kuitenkin poikkeuksellisesti huomiota pääkirjoitukseen, jossa todettiin, että ”liittoutumaton Suomi on arvossaan” välittäjänä Georgian konfliktissa.

Nyt taisi mennä analyysi pieleen.

Liittoutumisella tai liittoutumattomuudella ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että Suomi sattuu olemaan ETYJ:n puheenjohtajamaa. Jos ETYJ:lle tulee jonkinlainen rooli välittäjänä, johtuu se siitä että Venäjä kokee sen pienimpänä pahana tarjolla olevista vaihtoehdoista. Jos Suomelle tulee jonkinlainen rooli, johtuu se siitä, että meillä on ulkoministeri, joka on sekä NATO- että EU-myönteinen.

Maaseudun tulevaisuus pohtii myös, että NATO-maana Suomi olisi varmaankin lähettämässä joukkoja Georgiaan. No ei olisi, kun kukaan muukaan ei ole.