YLEn huima viidentoista (vai peräti kahdenkymmenen!) tuhannen panostus Mannerheimin kenialaisversioon on jo moninkertaisesti maksanut itsensä takaisin. Koko Suomi pohtii taiteen peruskysymyksiä:

• mikä on taiteen tehtävä?
• miten faktaa saa käsitellä fiktiona?
• mikä on rahan suhde taiteeseen?
• saako kansallisilla ikoneilla leikkiä?

Niin ja sitten varmasti vielä keskustellaan eri versioiden paremmuudesta:
• Onko Hollywood-versio Mannerheimista hyväksyttävämpi kuin kenialaisversio?
• Onko miljoonabudjettia tavoitteleva elokuva Mannerheimista parempi kuin muutaman tonnin versio – erityisesti, jos kallis versio ei koskaan valmistu?

Hienoa!