Kuin vuonna 1941…

Suomi heitti kohtalonsa Saksan kanssa yhteen 70 vuotta sitten. Niin myös tänään. Tuolloin kävi huonosti. Tällä kertaa käy paremmin. Niin vielä uskon.

Olen pitkään ollut sitä mieltä, että meneillään oleva talouskriisi on helpointa ymmärtää maailmansotana ilman aseita. Suuret muutokset valtioiden välisissä voimasuhteissa kanavoituivat ennen suursotien kautta. Nykyään ne kanavoituvat finanssi- ja talouskriisien kautta. Tämä taustana sille, että käytän muuten ehkä kyseenalaista metaforaa “aseveljeydestä”.

Katsoi asiaa miltä kulmalta tahansa, tosiasia on, että Suomi on taas kerran heittänyt kohtalonsa Saksan varaan. Jos euroalue hajoaa, todennäköistä on, että Suomi jatkaa rahaliitossa Saksan kanssa. Näin tapahtuu riippumatta siitä, onko mahdollinen uusi valuutta-alue suuri tai pieni. Todennäköistä on, että myös Viro on tuossa liitossa mukana.

Jos Euro säilyy – johon itse vieläkin uskon – hakee Suomi itselleen paikan Saksan luotettavana kumppanina. Tämä on ollut Suomen strategia siitä saakka kun vakuusseikkailusta päästiin eroon. (Itse asiassa hyviä suhteita Saksaan vaalittiin jopa sekavan vakuusprojektin aikana.)

Saksa on ollut Suomen kumppani historian käännekohdissa ennenkin. Joskus lopputulema on ollut Suomelle hyvä, joskus huono. Tällä kertaa Saksan kyydissä olo tuntuu parhaalta vaihtoehdolta.

Palaan strategian epäkohtiin seuraavassa blogissa.

Musiikkitalo on vuoden rakennus!

Rakennusinsinööriliitto pyysi minua valitsemaan Vuoden rakennuksen. Valitsin Musiikkitalon. Jaetulle toiselle sijalle asetin Crusellin sillan Jätkäsaaressa sekä Messukeskuksen laajennuksen Käpylässä. Alla perusteet.

Musiikkitalo on keskeiselle paikalle rakennettu kansainväliset mitat täyttävä julkinen rakennus. Kaikesta huomaa, että kyseessä on musiikin esittämistä ja nauttimista varten rakennettu tila, musiikin pyhättö. Akustiikka on loistava; esiintymiselle, harjoittelulle ja kuuntelulle varatut tilat toimivat. Kokonaisuus on nautinnollinen.

Rakennus istuu kulttuurihistoriallisesti tärkeään kaupunkimiljööseen hyvin. Se jäsentää tilaa, jota reunustavat yhtäällä Eduskuntatalo ja Mannerheimintie; toisaalla Töölönlahti, Sanomatalo ja Kiasma. Musiikkitalon eteen muodostuva aukio antaa Kiasman ympärille ilmaa ja saa sen näyttämään vaikuttavammalta kuin ennen.

Rakentamisen laatu on korkea. Elinkaari on otettu huomioon 200 vuoden perspektiivillä! Projekti pysyi aikataulussa huolimatta siitä, että hankkeessa oli lukuisia omistajia ja osapuolia ja se oli logistisesti erittäin haastava.

Aivan täydellinen musiikkitalo ei vielä ole. Naulakoilla on esitysten jälkeen valtaisa ruuhka; tähän voidaan varmasti löytää ratkaisu miettimällä ihmisvirrat ja palvelu uudelleen. Akustiikassakin on pientä virittämistä: soololaulajien äänet kuuluvat himmeinä katsomon joissakin osissa. Tähänkin varmasti löytyy ratkaisu kun talo saadaan ajettua kunnolla sisään.

Musiikkitalo on hieno kokonaisuus, joka tuottaa iloa musiikin tekijöille ja harrastajille. Se toimii soivana käyntikorttina kansainvälisille vieraille. Musiikkitalo on kaikkien suomalaisten musiikillinen olohuone, joka edustaa suomalaisen rakentamisen hienoa perinnettä, korkeaa laatua.

Siitä saakka kun Eliel Saarinen suunnitteli Helsingin keskustaa 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä, on Töölönlahden alue ollut ”work in progress”. Musiikkitalon myötä kokonaisuus alkaa muotoutua.

Kunniamaininnan saajien perustelut:

Crusellin silta on linjakas ja hieno älysilta, joka edustaa siltarakentamisen terävintä kärkeä. Se on loistava maamerkki Jätkäsaarelle. Siinä yhdistyy esteettisyys, ekologisuus ja laatu. Crusellin silta tekee Jätkäsaarelle sen, minkä Musiikkitalo tekee Helsingille ja koko Suomelle.

Messuhallikin voi olla kaunis! Messukeskuksen laajennuksen kauneus syntyy sekä kaarevasta muodosta, että merialumiinin, lasin ja betonin hienosta yhdistelmästä. Tilassa on maalämpö ja sertifioitu ympäristöjärjestelmä. Se on täynnä innovatiivisia ratkaisuja. Se muistuttaa lentokonehallia, koska sen sisällä ei ole yhtään pylvästä. Rakentaminen toteutettiin ilman keskeytystä messutoiminnalle muissa halleissa.

Voimme olla ylpeitä kaikista kolmesta finaaliin päässeestä rakennuksesta.

Miksi Suomi jää Ruotsista ja Virosta?

EVA on ansiokkaasti kertonut, miten Ruotsilla menee paremmin kuin Suomella. Olen itse esittänyt, että voimme oppia hieman myös Virosta. Miksi jäämme näistä maista jälkeen?

Syy on selvä: Ruotsin ja Viron hallitukset uskovat markkinoihin: hyvin toimiviin työmarkkinoihin, mahdollisimman vapaisiin tuotemarkkinoihin ja siihen, että yksityiset yritykset tuottavat huomattavan osan julkisista palveluista.

Suomen hallituksella ei ole samanlaista uskoa markkinoihin. Se uskoo konsensukseen. Konsensuksen pitäisi kuitenkin olla tapa toimia, ei toiminnan sisältö.

Se, että Suomen hallituksella ei ole yhteistä ideologiaa, mahdollistaa sen että hallitus pysyy koossa. Lyhyellä tähtäimellä tämä on ok. Pidemmällä sihdillä hallituksen suunnattomuus on ongelma.

Kohti uutta EFTAa?

Komissio esittää eurobondeja keskiviikkona. Näyttää siltä, että Eurooppa jakautuu tiiviiseen Euroryhmään ja “uuteen EFTAan”.

Eurobondien kohtalo on vielä avoin. Erään johtavan suomalaisen poliitikon mielestä kyseessä on “sairas idea”. Vastustusta löytyy kosolti myös Saksasta.

Riippumatta siitä, miten yhteisvelkakirjoille käy, kaikki viittaa siihen, että Euroryhmä on päättänyt tiivistää ryhmän sisäistä integraatiota. Aiemmin tällainen kahden vauhdin Eurooppa oli kirosana Britannialle ja muille ryhmän ulkopuolisille maille. Ei ole enää. Pääministeri Cameron on valmis hyväksymään tiiviimmän Euroalueen, jos hän saa varmistuksen siitä, että yhteiset markkinat toimivat koko EU:n alueella eikä finanssisektoria säädellä pois Lontoosta.

Lopputulos tästä kaikesta on se, että Euroryhmän raha- ja talouspolitiikkaa tehdään tulevaisuudessa yhä selkeämmin Saksan ehdoilla. Tämä saattaa olla ok Suomelle, mutta erittäin vaikeaa Irlannille, jonka talouden rakenne (ja maantieteellinen suuntautuminen) on toisenlainen kuin Suomella tai Saksalla.

Euroalueen ulkopuolelle jäävää (mutta EU:n jäsenistä koostuvaa) aluetta voidaan kuvata joko uudeksi EFTAksi tai, ehkä oikeammin, uudeksi EEA:ksi. EEA eli European Economic Area on sopimus, jonka EFTA-maat ja EU:n edältäjä solmivat vuonna 1994. Se takaa Norjalle, Islannille ja Lichtensteinille pääsyn EU:n yhteismarkkinoille. Sveitsi ei ole EEA:n jäsen.

Kahden kerroksen Eurooppa on Suomelle haastava siksi, että Ruotsi asuu toisessa kerroksessa kuin Suomi.

Viron ihme

Viron talous kasvaa 8 prosenttia tänä vuonna. Työttömyys on kääntynyt laskuun. Eniten ihmetyttää kuitenkin Eestin edistyksellisyys tietoyhteiskuntana.

Verrataanpa naapureita:

Yritin äskettäin tehdä erään yhdistyksen veroilmoituksen netissä. Helpommin sanottu kuin tehty. Keskustelin palveluohjaajan kanssa puhelimessa samalla kun täytin tietoni, menin Katso-sivulle, käytin oman pankkini palvelua tunnistautumiseen, valitsin salasanan ja pääkäyttäjäsalasanat (neljä kpl). Printtasin palveluohjaajan kehotuksesta kaksi eri paperia taltioitavaksi. Sitten jäin odottamaan sähköpostia, joka mahdollistaisi veroilmoituksen tekemisen. Näin Suomessa.

Virossa on jokaisella sähköinen henkilökortti, joka on samalla ajokortti ja johon on yhdistetty auton rekisteriote. Sitä voi käyttää kuukausikorttina bussissa. Pian se toimii myös kauppojen bonuskorttina. Sähköinen allekirjoitus on laajalle levinnyt ja hyväksytään kaikkialla. Sen avulla voi esimerkiksi perustaa yrityksen 18 minuutissa. Kaikki veroilmoitukset tehdään netissä. Netin kautta myös äänestetään: viime vaaleissa neljännes äänesti netin välityksellä. Jokaisella on oma valtion antama sähköpostiosoite. Sähköinen resepti on käytössä. Koululaisten läksyt näkyvät netissä, samoin ilmoituksesta sijaisista ja kokeista. Ja niin edespäin.

Suomessa sanotaan aina, että helppohan se Viron on rakentaa näitä digitaalisia palveluja, kun sai aloittaa puhtaalta pöydältä. Totta varmasti toinen puoli. Toisaalta: kyllä Suomen pitäisi vihdoinkin tehdä ryhtiliike näissä asioissa.

Lennart Meri vai Urho Kekkonen?

Presidenttiehdokkaat Suomessa haluavat lisätä presidentin valtaa. Ehkä heidän kanattaisi ottaa mallia Virosta.

Viron presidentillä on vähemmän valtaa kuin Suomen presidentillä. Silti Viron kaksi viimeistä presidenttiä ovat olleet suuria eurooppalaisia vaikuttajia. Lennart Meri oli 1990-luvun merkittävin poliitikko Saksan pohjoispuolella. Tomas Ilves on laajasti arvostettu keskustelija, mielipidevaikuttaja ja ajattelija.

Näiden kahden presidentin asema ei ole perustunut perustuslakiin vaan ajatusten ja arvojen selkeyteen. Sellainen on vahvaa presidenttiyttä.

Ensimmäinen videoblogi

Kerron uudessa kauppakamarien videoblogissa viikoittain, mitä suomalaisille yrityksille kuuluu. Tällä hetkellä tilanne on hyvä, erityisesti Lapissa, Pohjois-Karjalassa ja Pohjanmaalla. Silti on pidettävä silmällä kansainvälistä tilannetta, sillä jos G20 aivastaa, suomalaiset yritykset saavat nuhan. Kotimaassa Leena Mörttinen nostaa keskusteluun merkityksellisen kysymyksen: nykyinen julkisen ja yksityisen sektorin vastakkainasettelu on tilanteena mahdoton.

 

Naisia hallituksiin

Pyysin juuri erästä huipputason yritysjohtajaa erääseen hallitukseen. Mies mietti 30 sekunttia ja sanoi ‘kyllä’.

Saamaan hallitukseen oli aiemmin pyydetty kolmea naista. Jokainen oli pyytänyt vähintään viikon harkinta-aikaa ja lopulta sanonut ‘ei’. Kaikilla sama peruste: halu keskittyä omaan työhön.

Otos on pieni, mutta se vahvistaa aiempia kokemuksiani: huipputehtävissä olevat naiset eivät mielellään hajoita itseään erilaisiin tehtäviin. He keskittyvät oman työnsä hoitamiseen.

Kadehdin näiden naisten kykyä sanoa ei. Kadehdin myös heidän kykyään keskittyä oleelliseen. Mutta nämä kadehdittavat piirteet hidastavat naisten etenemistä hallitustehtäviin. Se on harmi.

Yksi hallituspaikka merkittävässä säätiössä, yhdistyksessä tai yrityksessä ei mielestäni vielä vaaranna oman työn menestyksellistä suorittamista. Se saattaa jopa auttaa siinä. Ehkä seuraavalla kerralla onnistaa.

Irlannin Tuomiojasta presidentti?

Michael D. Higgins on vahvoilla huomenna pidettävissä presidentivaaleissa Irlannissa. Häntä voi parhaiten luonnehtia Irlannin Erkki Tuomiojaksi.

Higgins on vanhan koulukunnan vasemmistolainen: aseriisunta, Yhdysvaltain kritiikki, Sandinistit, markkinatalouden vastustus, kapitalismin kauhistelu ja muut perinteiset vasemmistoteemat löytyvät hänen agendaltaan takuuvarmasti.

Irlannin presidentillä ei ole valtaa, joten kovin tärkeästä vaalista ei ole kysymys. Kiinnostavaa on tietenkin se, että vaaleissa käytetään siirtoäänimenetelmää, jossa äänestäjä laittaa ehdokaat paremmuusjärjestykseen. Toisin sanoen, äänestäjää saa äänestää useampaa kuin yhtä henkilöä kunhan laittaa ehdokkaat järjestykseen.

Talouskriisin geopoliittinen tausta

Tämänhetkistä talouskriisiä tuskin olisi ilman kahta geopoliittista tapahtumaa. Ensimmäinen niistä oli Kylmän sodan päättyminen. Toinen oli 9/11 eli vuoden 2001 terrori-iskut Yhdysvaltoja vastaan.

Kylmän sodan päättyminen johti markkinatalouden ja vapaakaupan leviämiseen likimain koko maailmaan. Clyde Prestowitzin mukaan se synnytti ”kolme miljardia uutta kapitalistia”. (Clyde Prestowitz: Three Billion New Capitalists: The Great Shift of Wealth and Power to the East, Basic Books, 2005.) Nämä kolme miljardia uutta kapitalistia saivat Kiinan, Intian, Venäjän ja muut kehittyvät taloudet hurjaan kasvuun.

Kolme miljardia uutta kapitalistia aiheutti maailmantalouden epätasapainon siksi, että uudet kapitalistit säästivät samaan aikaan kun vanhan maailman kapitalistit elivät yli varojensa. Rahat piti sijoittaa jonnekin. Lopulta suuri osa niistä sijoitettiin Yhdysvaltoihin, jossa ne ruokkivat ylikuumentunutta velkataloutta. Tämä ei ollut ainoa syy talouskriisiin, mutta se oli tärkeä siihen johtanut tekijä.

Voimakkaasti yksinkertaistaen voidaan sanoa, että ilman kylmän sodan päättymistä meillä ei olisi nykyistä talouskriisiä eikä meillä olisi yhtä nopeasti kasvavaa huolta ilmastonmuutoksesta. Näin siksi, että ilman ilman Kiinan ja Intian siirtymistä markkinatalouteen maailmantalouden ongelma ei olisi liiallinen kasvu ja sen aiheuttamat kriisit. Ongelma olisi kasvun puute ja sen aiheuttamat haasteet.
Hieman tarkemmin sama asia voidaan sanoa seuraavasti: ilman toisen maailmansodan jälkeen alkanutta maailmankaupan vapauttamista, meillä ei olisi voimakkaasti kasvavia BRIC-maita. Meillä olisi tasaista kurjuutta.

Taloustieteen Nobelin voittanut Michael Spence kuvaa historiallista muutosta kasvuluvuissa seuraavasti. Ennen vuotta 1750 maailmantalous ei juuri kasvanut. Vuodesta 1750 vuoteen 1950 ainoastaan länsimaat kasvoivat. Vuodesta 1950 alkaen muu maailma alkoi saada länttä kiinni. Kiinnioton taustalla oli maailmankaupan vapauttaminen (GATT ja WTO), markkinatalouden leviäminen ja sosialismin luhistuminen. Hänen arvionsa mukaan vuoteen 2050 mennessä muu maailma saa lännen kiinni. (Michael Spence, THE NEXT CONVERGENCE, The Future of Economic Growth in a Multispeed World, 2011.)

Mikä sitten oli 9/11 merkitys nyt meneillään olevalle talouskriisille? Vastaus on selvä: se sai länsimaiden keskuspankit jatkamaan löysää rahapolitiikkaa aivan liian pitkään. Ilman terroristi-iskuja keskuspankit olisivat todennäköisesti ryhtyneet kiristämään rahapolitiikkaa; merkkejä kiristämisestä oli havaittavissa vuonna 2001. Terroristi-iskujen jälkeen rahapolitiikkaa nopeasti höllennettiin, jotta maailmantalous ei ajautuisi taantumaan. Tämä oli ymmärrettävä reaktio keskuspankeilta. Valitettavasti se johti talouden kuplien laajentumiseen ja talouden korjausliikkeen siirtymiseen. Kun korjausliike sitten Lehmanin konkurssin jälkeen tuli, se oli historiallisen raju.

Joseph Schumpeter kirjoitti viime vuosisadan alkupuoliskolla kapitalismiin kuuluvasta luovasta tuhosta. Nyt meneillään oleva talouskriisi osoittaa, että luova tuho ei rajoitu mikrotalouteen (eli yritysten toimintaan) vaan se muokkaa myös valtioiden välisiä suhteita. Ne valtiot, jotka ovat hoitaneet talouttaan hyvin, menestyvät. Ne valtiot, jotka ovat velkaantuneet, menettävät vaikutusvaltaansa. Esimerkiksi Euroopan Unionissa tämä tarkoittaa sitä, että integraation suunnan määräävät tulevaisuudessa ne valtiot, joiden talous on parhaassa kunnossa. Saksan merkitys korostuu, mutta niin korostuu myös niiden pienten ja keskisuurten valtioiden (kuten Viron ja Ruotsin) vaikutusvalta, jotka ovat hoitaneet taloutensa hyvin. Kylmän sodan aikana pieni valtio saattoi ”painia kokoaan suuremmassa sarjassa” harjoittamalla viisasta ulkopolitiikkaa. Tulevaisuuden Euroopassa, pienet valtiot voivat laajentaa vaikutusvaltaansa harjoittamalla viisasta talouspolitiikkaa.