Kuin vuonna 1941…

Suomi heitti kohtalonsa Saksan kanssa yhteen 70 vuotta sitten. Niin myös tänään. Tuolloin kävi huonosti. Tällä kertaa käy paremmin. Niin vielä uskon.

Olen pitkään ollut sitä mieltä, että meneillään oleva talouskriisi on helpointa ymmärtää maailmansotana ilman aseita. Suuret muutokset valtioiden välisissä voimasuhteissa kanavoituivat ennen suursotien kautta. Nykyään ne kanavoituvat finanssi- ja talouskriisien kautta. Tämä taustana sille, että käytän muuten ehkä kyseenalaista metaforaa ”aseveljeydestä”.

Katsoi asiaa miltä kulmalta tahansa, tosiasia on, että Suomi on taas kerran heittänyt kohtalonsa Saksan varaan. Jos euroalue hajoaa, todennäköistä on, että Suomi jatkaa rahaliitossa Saksan kanssa. Näin tapahtuu riippumatta siitä, onko mahdollinen uusi valuutta-alue suuri tai pieni. Todennäköistä on, että myös Viro on tuossa liitossa mukana.

Jos Euro säilyy – johon itse vieläkin uskon – hakee Suomi itselleen paikan Saksan luotettavana kumppanina. Tämä on ollut Suomen strategia siitä saakka kun vakuusseikkailusta päästiin eroon. (Itse asiassa hyviä suhteita Saksaan vaalittiin jopa sekavan vakuusprojektin aikana.)

Saksa on ollut Suomen kumppani historian käännekohdissa ennenkin. Joskus lopputulema on ollut Suomelle hyvä, joskus huono. Tällä kertaa Saksan kyydissä olo tuntuu parhaalta vaihtoehdolta.

Palaan strategian epäkohtiin seuraavassa blogissa.

Lennart Meri vai Urho Kekkonen?

Presidenttiehdokkaat Suomessa haluavat lisätä presidentin valtaa. Ehkä heidän kanattaisi ottaa mallia Virosta.

Viron presidentillä on vähemmän valtaa kuin Suomen presidentillä. Silti Viron kaksi viimeistä presidenttiä ovat olleet suuria eurooppalaisia vaikuttajia. Lennart Meri oli 1990-luvun merkittävin poliitikko Saksan pohjoispuolella. Tomas Ilves on laajasti arvostettu keskustelija, mielipidevaikuttaja ja ajattelija.

Näiden kahden presidentin asema ei ole perustunut perustuslakiin vaan ajatusten ja arvojen selkeyteen. Sellainen on vahvaa presidenttiyttä.

Taas yhteinen valuutta

Viro teki sen! Talouskriisistä huolimatta eteläinen naapurimme pysyi EMU-aikataulussa. Saavutus on huima. Mutta yksi yleinen väärinkäsitys on korjattava: Suomi ja Viro eivät siirry ensimmäistä kertaa yhteiseen valuuttaan.

Virolla ja Suomella oli yhteinen valuutta joulukuusta 1918 toukokuuhun 1919. Tuona aikana Suomen markka oli virallinen maksuväline Virossa. Toisin sanoen: Viro ja Suomi eivät siirry ensimmäistä vaan toista kertaa yhteiseen valuuttaan.

No more, Mr Nice Guy!

Suomi oli ennen Euroopan mallioppilas. Se oli silloin. Tulevaisuus näyttää toisenlaiselta. Ilmassa on aitosuomalaista paloa. Enää emme alistu Euroopan nöyräksi palvelijaksi. No more Mr Nice Guy!

Vuonna 2008 kirjoitin EVA raportin, jossa väitin, että meillä on kaksi eri toimintamallia Euroopan unionissa. Voimme olla rakentava ja uskottava mallioppilas. Tai voimme olla erityistapaus.

Vaalituloksen myötä näyttää siltä, että mallioppilaan rooli jää. Perussuomalaisten mukaan Suomi aikoo avata euron pelastuspaketin. Demarit ovat käyttäneet samanlaisia painotuksia.

Mikä on Suomen uusi rooli Euroopassa? En usko, että ryhdymme häiriköksi. Mutta selvää on, että kansallisten erirtyispiirteiden ja tavoiteiden korostaminen kasvaa.

Lakko on perusoikeus ja siksi sitä pitää rajoittaa

Lakko-oikeutta voidaan verrata perusoikeuksiin – vaikka sitä sellaisena ei ole totuttu pitämään. Kaikkia perusoikeuksia rajataan. Ei kai lakko ole muiden perusoikeuksien yläpuolella?

Sananvapautta rajoitetaan Suomessa ja kaikissa länsimaissa. Esimerkiksi kansanryhmien vastainen kiihotus on kiellettyä. Uskonnonvapautta rajoitetaan: sen nimissä ei voi kohdella ihmisiä aivan miten tahansa.

Onko lakko-oikeus rajoittamaton? Ei tietenkään ole. Esimerkiksi muiden henkeä ei saa vaarantaa.

Voisiko Suomi oppia lakkojen ratkaisua muista pohjoismaista? Tietenkin voisi.

Tanskassa ja Norjassa maiden parlamentit voivat yksinkertaisella enemmistölainsäädännöllä puuttua tiettyjen olosuhteiden vallitessa työtaisteluun, keskeyttää lakon ja pakottaa osapuolet sovintoon.

Asiasta kiinnostuneiden kannattaa paneutua Kauko Sipposen kirjoittamaan EVA Analyysiin aiheesta. Analyysi julkaistiin tämän vuoden alussa.

Oivalluksia brändityöryhmältä (ja muutamia epäoivalluksia)

”Johtaminen on opettamista – opettaminen on johdattelua.” Tämä oivallus löytyy brändityöryhmän monipuolisen ja monipolvisen raportin sivuilta. Löytyy sieltä myös vähemmän fiksuja ajatuksia.

Keskeinen kritiikkini brändityöryhmän työtä kohtaan on, että teksti on ajoittain ristiriidassa raportin perusviestin kanssa. Perusviesti on, että suomalaiset ovat käytännöllisiä ongelmanratkaisijoita, joiden luovuus ja luotettavuus kasvaa vaativissa tilanteissa.

Kovin käytännölliseltä eivät mielestäni vaikuta seuraavat suositukset.

Ensiksi:”Jokamiehen oikeudet on levitettävä koko maailmaan”. Tjaa… Viedäänpä ne nyt vaikka ensin Venäjälle tai sitten Kiinaan tai vaikkapa ihan sellaiseen helppoon paikkaan kuin Britannia. Kerrotaan heille, että heidän pitäisi luopua vuosisatojen aikana muotoutuneesta tavasta suhtautua metsiin ja kalavesiin ja ottaa käyttöön Suomen malli. Tätä voisi kutsua pikemminkin besser-wisserismiksi kuin nöyräksi ongelmanratkaisemiseksi.

Toiseksi: ”Jalostetaan suomalainen oppimismentaliteetti koko maailman käyttöön.” Hmm… Ei taida olla oikein vientituotteeksi.

Miinuspuolelle lisään vielä se, että suuri osa ehdotuksista perustuu suomalaisten veroeurojen anteliaaseen käyttöön. Esimerkiksi The Seminar (joka nimestään huolimatta ei ole pappisseminaari) perustuu siihen, että ottaisimme joka vuosi 30 ulkomaista opettajaa tänne koulutetavaksi suomalaisten kustannuksella.

Linux-Suomelle ymmärrettävää, mutta hieman kummallista, on, että raportissa puolustetaan voimakkaasti ”avoimeen lähdekoodiin” perustuvaa tietoyhteiskuntaa. Samaan aikaan Apple voittaa markkinoita suljetulla lähdekoodilla.

Mutta nämä ovat pikkuperunoita. Kuten aiemmin olen todennut: hyvä raportti, parempi kuin olin odottanut.

Suomalaisesta koulusta vientituote

Maailmassa on huikea kysyntä laadukkaasta kolutuksesta. Erityisen voimakasta kysyntä on Aasiassa, Venäjällä, Lähi-Idässä ja Afrikassa. Olen vetänyt ryhmää, joka on suunnitellut suomalaisen peruskoulun vientiä maailmalle. Tässä lyhyt kuvaus konseptista.

“TheFinnishSchoolgoesGlobal-

Quality education for all”

THE IDEA

The idea is to spread the benefits of the Finnish primary school system across the globe.

The Quality School would offer solid, no-frills education to local and expat children

THE BASICS

The age of pupils is 6-12 years of age

The language of teaching is English

The curriculum is loosely based on the Finnish school curriculum (“an alternative to the IB system”)

The kids would receive ”Finnish standard” skills by the time they are 15.

THE “IKEA” OF SCHOOLS

The Quality School would function like IKEA

All the schools would be uniform in style, functionality and curriculum.

Colours and design would set them apart from all other schools.

It would be affordable to all.

ENTERPRISE WITH A SOCIAL MISSION

The schools would be run by a foundation or a private company (“social enterprise”).

There will be three sources of financing

Companies that want to offer quality education to the children of their employee’s

(local) governments

Parents of the children.

In developing countries, development aid will be a source of financing

WHERE TO GET STARTED?

The first school will be established in Russia, in the Middle East or in China, if…

Authorities approve of the plan

Multinational companies operating in the area are willing to participate in the financing of the school

There is enough demand for quality education in English 

NEXT STEPS

Conduct a feasibility study

Hire CEO and board

The launch will follow the same pattern in each case:

A team of professionals will move to a new site, oversee the construction, recruit the teachers and get the first term going.

Rakentava viesti Putinille

Putin tulee keskiviikkona Suomeen. Laitoin hänelle terveisiä.

Putin tulee Suomeen. Laitoin siihen liittyen allaolevan tiedotteen medialle:

PENTTILÄ PUTINILLE: RUOTSIN JA SUOMEN NATO-JÄSENYYS ON VENÄJÄN ETU

Kokoomuksen eurovaaliehdokas Risto E. J. Penttilä kehottaa Venäjän pääministeri Vladimir Putinia pohtimaan Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyttä uudelleen. Penttilän mukaan maiden Nato-jäsenyys olisi Venäjän etu.

– Ruotsi ja Suomi parantaisivat Naton ja Venäjän välistä yhteistyötä ja lievittäisivät vastakkainasettelua Euroopassa, Penttilä linjaa.

Penttilän mukaan Naton edellinen laajennus toi liittokunnan jäseniksi maita, jotka suhtautuvat Venäjään erittäin kriittisesti.

– Suomi ja Ruotsi toisivat Natoon uuden, yhteistyötä korostavan asenteen. Tämä hyödyttäisi Natoa, Euroopan unionia, Venäjää ja tietenkin Suomea.

Penttilän mielestä pääministeri Matti Vanhasen (kesk) tulee korostaa Putinille, että mikäli Suomi päättää joskus liittyä Naton jäseneksi, on jäsenyyden tärkein tavoite Naton ja Venäjän välisen yhteistyön vahvistaminen.

Penttilä korostaa, että Suomen mahdollinen Nato-jäsenyys ei voi olla Venäjälle kynnyskysymys.

– Venäjän turvallisuuspoliittinen ajattelu perustuu etupiirijakoon. Suomi ja Ruotsi ovat jo osa lännen etupiiriä. Siksi maiden Nato-jäsenyys ei muuttaisi pohjoisen Euroopan perusasetelmaa. Georgian ja Ukrainan Nato-jäsenyys sen sijaan veisi lännen etupiirin Venäjän etupiirin sisälle. Tätä Venäjä ei voi sallia.

Penttilä ei pidä mahdottomana, että Ruotsi päätyisi Nato-jäsenyyden kannalle suhteellisen nopeasti. Uskottavan itsenäisen puolustuskyvyn ylläpitäminen tulee Ruotsille kalliimmaksi kuin Nato-jäsenyys. Siksi Ruotsi saattaa muuttaa Nato-kantaansa yhtä nopeasti kuin se muutti kantaansa ydinvoimaan tai aikoinaan EU-jäsenyyteen.

Suomi, Ruotsi ja Nato

Ruotsin ja Suomen Nato-jäsenyys olisi Venäjän edun mukaista. Uskotko?

Naton viimeinen laajennus toi Naton jäseneksi joukon maita, joilla on erittäin kriittinen suhtautuminen Venäjään. Suomen ja Ruotsin liittyminen Natoon toisi liittokuntaan kaksi maata, jotka haluavat rakentaa yhteistyötä Venäjän ja Naton välille. Tästä hyötyisi Nato, Venäjä sekä tietenkin Suomi.

Mutta kuinka realistiselta Suomen ja Ruotsin jäsenyys Natossa näyttää? Suomen tilanteen tunnemme, mutta mikä on tilanne Ruotsissa?

Ruotsin Nato-jäsenyydestä voi tulla totta nopeammin kuin uskomme. Syy tähän selviää, kun tarkastelemme Ruotsin puolustuksen tilaa tänään.

Ruotsi on viime vuosina ajanut alas kansallista puolusta. Yleisestä asevelvollisuudesta on käytännössä luovuttu, samoin alueellisesta puolustuksesta. Kansallisesta puolustusteollisuudesta ei ole kovin paljon jäljellä. Kasarmeja on suljettu roppakaupalla. Tänään Ruotsissa on enemmän kenraaleita kuin kenttätykkejä.

Kansallisen puolustuksen alasajo on perustunut näkemykselle syvän rauhantilan jatkumisesta. Tämä näkemys sai särön Georgian sodan tuloksena viime elokuussa. Siitä saakka Ruotsissa on keskusteltu maanpuolustuksen tulevaisuudesta.

Vastakkain ovat kaksi näkemystä. Ensimmäisen vaihtoehdon mukaan Ruotsin on rakennettava uudelleen alueellinen puolustus, ruotsalainen puolustusteollisuus ja asevelvollisuusjärjestelmä. Toisen mukaan Ruotsin on liityttävä Natoon.

Ensimmäinen vaihtoehto on kallis ja hidas. Toinen on halpa ja nopea. Ruotsin puolustus on jo nyt täydellisen yhteensopiva Naton järjestelmien kanssa. Siksi liittyminen Natoon olisi nopea ja kivuton tapa hoitaa Ruotsin puolustus kuntoon.

Onko Ruotsi valmis tällaiseen takinkääntöön? Jos katsomme viime vuosikymmenten historiaa huomaamme, että Ruotsi on ollut usein vikkelä liikkeissään.. Ruotsi piti jäsenyyttä Euroopan unionissa täydellisesti mahdottomana kunnes se yhtäkkiä päätyi hakemaan jäsenyyttä kertomatta asiasta Suomelle. Ruotsin hallitus teki samanlaisen takinkäännöksen myös ydinvoiman suhteen muutama kuukausi sitten. Maa, joka oli päättänyt ajaa alas ydinvoiman kokonaan, päätti nyt, että ydinvoima on osa myös Ruotsin tulevaisuutta.

En pidä lainkaan mahdottomana, että Ruotsi päättää liittyä Natoon parin seuraavan vuoden aikana. Suomen on syytä olla valmis. Ainakin siinä tapauksessa, että Ruotsi liittyy, on Suomen syytä seurata mukana. Norja, Tanska ja Islanti ovat jo Naton jäseniä

Onko Suomi vahva?

Suomi on viime vuosina tullut tasaisesti alaspäin kilpailukymittareilla mitattuna. Mutta kaikki on suhteellista: tasainen meno alaspäin on loistava juttu silloin kun muilla menee tosi huonosti.

Kysymys kuuluu: onko Suomi niin hyvässä kunnossa kuin uskomme?

Pankkisektorimme on vahva, yritysten taseet ovat kunnossa, valtiontalous on mallillaan. Mutta jos kysyntä loppuu, loppuu yritysten kyky tehdä tulosta. Esimerkkejä kysynnän loppumisesta löytyy monilta eri teollisuuden aloilta – ei ainoastaan rakennusteollisuudesta.

Erityisongelma on kuntasektori. Tätä ei varmaankaan saisi sanoa, mutta sanon sen silti: kuntasektori on nukkunut tilaisuutensa ohi. Hyvinä aikoina ei tehty niin suuria muutoksia kuin olisi pitänyt. Jos kuntien verotulot kääntyvät laskuun on uusilla valtuustoilla edessä vaikeita päätöksiä