Taistelu 20 prosentista

Suomalainen politiikka oli ennen taistelua 25 prosentista: neljänneksen kannatus riitti pääministerin paikkaan. Nyt politiikka on taistelua 20 prosentista: viidenneksen kannatus riittää seuraavissa vaaleissa viemään puolueen vallan kahvaan. Muutoksella voi olla arvaamattomat seuraukset.

Kolmen suuren puolueen Suomessa eduskunnan enemmistön saavuttaminen oli helppoa. Riitti, että kaksi suurta puoluetta sopi yhteistyöstä.

Neljän tasavahvan puolueen Suomessa mahdollisten hallitusyhdistelmien määrä kasvaa. Samalla kasvaa myös huoli hallituksen toimintakyvystä. Jos hallituksessa on kolme puoluetta, joista jokaisen kannatus on 15-20 prosenttia, on yhtälössä enemmän liikkuvia osia kuin kahden vahvan puolueen hallituksessa.

Asia on tärkeä. Uusi Seelanti putosi maailman kilpailukykymittareiden huipulta, kun se sai (vaalireformin tuloksena) sarjan epävakaita koalitiohallituksia.

Tarpeettomat puolueet

Mitä virkaa on niillä yhdellätoista puolueella, jotka eivät ole nyt eduskunnassa, mutta pyrkivät sinne?

Tämän kysymyksen esitti minulle Ruotsinkielisen radion toimittaja Rikhard Husu Slaget efter tolv -ohjelmassa tänään. Vastasin, ettei mitään.

Vastaus saattaa kuulostaa oudolta, jos muistaa, että olin perustamassa uutta puoluetta Suomeen noin 15 vuotta sitten. Nyt vain sattuu olemaan niin, että yksikään eduskunnan ulkopuolinen ryhmä ei tällä hetkellä pysty tarjoamaan ensimmäistäkään uutta ajatusta tai uutta persoonallisuutta Suomen politiikkaan. Siksi niille ei tulisi väkisin antaa puhe- tai esiintymisaikaa Yleisradion kanavilla.

En kuitenkaan ole varma, että vaalikynnyksen tuominen olisi askel oikeaan suuntaan. Vaalikynnys on käytössä muun muassa Ruotsissa ja Saksassa.

Vaalikynnys on kilpailun este – siksi suhtaudun siihen varauksellisesti. Politiikan markkinoille pitää olla matala kynnys, jotta uudet pääsevät haastamaan vanhat. Jos uudelle puolueelle ei ole kysyntää, niin sitten vain lappu luukulle. Kyllä uusia, vakavamielisiä yrittäjiä taas joskus ilmaantuu.