Lennart Meri vai Urho Kekkonen?

Presidenttiehdokkaat Suomessa haluavat lisätä presidentin valtaa. Ehkä heidän kanattaisi ottaa mallia Virosta.

Viron presidentillä on vähemmän valtaa kuin Suomen presidentillä. Silti Viron kaksi viimeistä presidenttiä ovat olleet suuria eurooppalaisia vaikuttajia. Lennart Meri oli 1990-luvun merkittävin poliitikko Saksan pohjoispuolella. Tomas Ilves on laajasti arvostettu keskustelija, mielipidevaikuttaja ja ajattelija.

Näiden kahden presidentin asema ei ole perustunut perustuslakiin vaan ajatusten ja arvojen selkeyteen. Sellainen on vahvaa presidenttiyttä.

Presidentin uuden vuoden puhe

En katsonut presidentin uuden vuoden puhetta. Itse asiassa en ole katsonut sitä enää muutamaan vuoteen.

Toki olen presidentin puheet lukenut jälkikäteen. Joka kerta olen tullut samaan päätelmään: äänessä ei ole arvojohtaja vaan vallasta kilpaileva instituutio.

Tälläkin kertaa iskuja saivat sekä entinen presidentti (joka oli käynyt keskustelua Natosta), ulkoministeri (jonka kiinnostus Suomen brändiin on toisarvoista) sekä nykyinen ja edellinen hallitus (jotka ovat antaneet hyvinvointiyhteiskunnan perustan rapautua).

Lupaan katsoa presidentin viimeisen puheen, jos olen Suomessa. Ehkä presidentti viimeisellä kerralla nousee arvojohtajaksi.

Iso Sveitsi

Eurooppa ei näytä saavan korkean profiilin presidenttiä. Eikä EU:n ulkoministeriksi näytä löytyvän valovoimasta ehdokasta. Euroopasta on siis tulossa suuri Sveitsi.

Vain harva sveitsiläinen tietää, kuka on maan presidentti tai ulkoministeri. Pääasia on, että asiat hoituvat eikä hallitus liikaa puutu ihmisten tai kantonien elämään. Eurooppa näyttää seuraavan Sveitsin viitoittamalla tiellä.  Tänään todennäköisesti paljastuu, että presidentiksi tulee joku harvan tuntema belgialainen, hollantilainen tai suomalainen. Kyllä kai se näinkin menee.

Valuvika…

Olli Kivinen kirjoittaa tänään kolumnissaan, että jatkuva myrsky Suomen ulkopolitiikan ympärillä johtuu perustuslain ulkopoliittista päätöksentekoa koskevan kohdan epäselvyydestä.

Kyllä Olli! Juuri niin!

Saman asian sanoin vuonna 2004 Helsingin Sanomien Debattiartikkelissani. Artikkeli sai aikaan melkoisen mylläkän siksi, että kritisoin siinä istuvaa presidenttiä omavaltaisista ulkpolitiikan linjauksista. Varsinainen argumenttini oli, että presidentin (tai ulkoministerin tai puolustusministerin tai pääministerin) ulkopoliittisia irtiottoja tulee niin kauan kuin perustuslaki on huonosti kirjoitettu.

Vaihtoehtoja on kaksi: vähentää presidentin valtaa tai mikäli vähentäminen ei onnistu lisätä sitä. Pääasia on, että valtasuhteet tehdään yksiselitteisiksi.

Huonoin presidentti

Kuka on maan historian huonoin presidentti? Tällainen keskustelu on alkanut Yhdysvalloissa.

Keskustelun aloitti entinen presidentti Jimmy Carter, joka totesi haastattelussaan Arkansas Democrat-Gazette lehdelle: ?I think as far as the adverse impact on our nation around the world, this administration has been the worst in history.?

Itse olen pitänyt juuri Jimmy Carteria Yhdysvaltain historian huonoimpana presidenttinä. Mutta täytyy myöntää, että George W. Bush saattaa ajaa jopa hänen ohitseen. Näin siksi, että Carterin ulkopoliittiset ja talouspoliittiset virheet saatiin korjattua. Sen sijaan voi olla, että George W. Bushin tekemät tuhot Pax Americana’lle – eli USA-vetoiselle maailmanjärjestykselle – ovat niin suuret, että niitä ei saada korjattua.

Teema sinänsä on mielenkiintoinen muitakin maita ajatellen.

Perustuslaki uusiksi

Suuret puolueet ja suurimpien lehtien pääkirjoitustoimittajat ovat liki yksimielisiä siitä, että perustuslaissa on valuvika, joka on pikaisesti korjattava.

Näin ei Suomessa ole aina ajateltu.

Pari vuotta sitten kritisoin sekä perustuslakia että presidentti Halosta. Väitin, että perustuslaki oli väärässä jakaessaan ulkopolitiikan johdon hallitukselle ja presidentille epämääräisellä, tulkinnanvaraisella tavalla. Väitin myös, että presidentti oli hoitanut ulkopolitiikkaa huonosti.

Tuolloin suuret puolueet ja suuri osa kommentoivaa lehdistöä oli sitä mieltä, että kritiikkini oli aiheetonta. Perustuslaissa ei kuulemma ollut mitään vikaa. Eikä presidentissä liioin.

Nyt kannat ovat muuttuneet. Hyvä näin.

PS. Olisin tietenkin voinut laittaa tämän lastun otsikoksi ”mitäs minä sanoin”, mutta en laittanut. ”Ken vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään.”