Taistelu 20 prosentista

Suomalainen politiikka oli ennen taistelua 25 prosentista: neljänneksen kannatus riitti pääministerin paikkaan. Nyt politiikka on taistelua 20 prosentista: viidenneksen kannatus riittää seuraavissa vaaleissa viemään puolueen vallan kahvaan. Muutoksella voi olla arvaamattomat seuraukset.

Kolmen suuren puolueen Suomessa eduskunnan enemmistön saavuttaminen oli helppoa. Riitti, että kaksi suurta puoluetta sopi yhteistyöstä.

Neljän tasavahvan puolueen Suomessa mahdollisten hallitusyhdistelmien määrä kasvaa. Samalla kasvaa myös huoli hallituksen toimintakyvystä. Jos hallituksessa on kolme puoluetta, joista jokaisen kannatus on 15-20 prosenttia, on yhtälössä enemmän liikkuvia osia kuin kahden vahvan puolueen hallituksessa.

Asia on tärkeä. Uusi Seelanti putosi maailman kilpailukykymittareiden huipulta, kun se sai (vaalireformin tuloksena) sarjan epävakaita koalitiohallituksia.

Uudet vaalit niin pian kuin mahdollista

Viime päivien kuohunta eduskunnassa vain vahvistaa käsitystä, että nyt tarvitaan uudet vaalit.

Suomi odottaa ja katsoo. Ensin odotetaan, kenet Keskusta valitsee Suomelle pääministeriksi. Sitten katsotaan, kuka voittaa 14 kuukauden päässä siintävät vaalit. Lopulta muodostetaan hallitus ja ryhdytään töihin.

Kuulostaako järkevältä? Ei tosiaankaan! Nyt ei ole odottelun aika.

Voitaisiinko aikataulua nopeuttaa? Toki! Järjestetään uudet vaalit.

Perustuslaki toteaa: ” Tasavallan presidentti voi pääministerin perustellusta aloitteesta ja eduskuntaryhmiä kuultuaan sekä eduskunnan ollessa koolla määrätä ennenaikaiset eduskuntavaalit toimitettavaksi. Eduskunta päättää tämän jälkeen, milloin se ennen vaalien toimittamista lopettaa työskentelynsä.”

Tosiasia on, ettei uusia vaaleja voida helposti järjestää, elleivät keskeiset puolueet katso, että se on niiden etujen mukaista. Olisiko se?

Kokoomukselle uudet vaalit sopisivat siksi, että puolue on selvinnyt talouskriisistä suhteellisen vähin vaurioin. Jos vaalit pidettäisiin ennen kuin työttömyysluvut saavuttavat huippunsa, olisi kokoomuksella melko hyvä sauma lähteä vaaleihin.

Entä keskusta? Keskusta ei varmasti suostu vaaleihin ennen puolueen puheenjohtajan vaihtumista, mutta sen jälkeen vaalit sopisivat sille mainiosti. Uusi puheenjohtaja saisi viedä uudistuneen puolueen suoraan vaalikampanjaan.

Vihreille sopisi vallan hyvin, että vaalit järjestettäisiin ennen ydinvoimapäätöstä. Muuten puolue joutuu selittelemään, miksi pysyi hallituksessa ydinvoiman lisärakentamisesta huolimatta.

RKP:lle käy kaikki. Samat henkilöt äänestävät puoluetta riippumatta siitä milloin vaalit pidetään.

Miten on demareiden laita? Houkutus odottaa työttömyyslukujen pahentumista on tietenkin suuri. Toisaalta puolue on juuri nostanut Eero Heinäluoman takaisin parrasvaloihin. Kahden kärjen, Kataisen ja Niinistön, malli toi viime eduskuntavaaleissa hyvän tuloksen kokoomukselle. Toimisiko Urpilaisen-Heinäluoman yhteispeli yhtä hyvin? Saattaisi toimia.

Suurin voittaja aikaistetuissa vaaleissa olisi Suomi. Jos vaalit pidettäisiin ensi syksynä, pääsisi uusi hallitus työhön noin puoli vuotta aikaisemmin kuin muuten. Nyt on toiminnan aika. Nyt on aika panna vauhtia.

Väinö Tanner ja vaalit

Eero Heinäluoma nimesi Väinö Tannerin esikuvakseen pääministerinä. Mikä viesti valintaan sisältyi?

Jorma Ollila kysyi EVAn vaalifoorumissa 1.3.2007 Eero Heinäluomalta, mikä on hänen esikuvansa kaikista Suomen pääministereistä. Ensimmäinen henkilö, jonka Heinäluoma nimesi, oli Väinö Tanner. Perusteena Heinäluoma mainitsi muun muassa sen, että Tanner otti pääministerinä vastaan Suomen (yhä edelleen valkoisen) armeijan paraatin ja pyrki siten omalla esimerkillään yhdistämään kansalaissodan jakaman maan.

Heinäluoman valinta oli mielenkiintoinen monesta syystä. Väinö Tanner on ehkä ollut historian oikeistolaisin demaripuheenjohtaja. Hän on ollut ehkä Suomen Moskova-vastaisin ulkoministeri. Hän ymmärsi elinkeinoelämää ja toimi itse yritysjohtajana. Halusiko Heinäluoma viestittää, että hänestä tulee pääministerinä vähemmän vasemmistolainen kuin tällä hetkellä näyttää?

Entä jos hänestä ei tulekaan pääministeriä? Nouseeko Heinäluoman uudeksi esikuvaksi Kalevi Sorsa, joka antoi suomalaisille Valcon ja sosialistisen internationaalin?