Vuori tuli Muhammedin luo – Nato Helsingissä

Yleensä Muhammed joutuu menemään vuoren luo. Nyt kuitenkin kävi niin, että vuori tuli Muhammedin luo. Kun Suomi ei liittynyt Natoon, Nato tuli Helsinkiin.

Naton pääsihteeri ja Tasavallan Presidentti Tarja Halonen puhuivat sävyisästi samassa kokouksessa Helsingin Kalastajatorpalla. Tilaisuuden isäntinä toimivat EU:n ulkoministereiden dynaaminen duo eli Carl Bildt ja Alexander Stubb.

Kyseessä oli ensimmäinen korkeaa kansainvälistä tasoa edustanut turvallisuuspoliittinen keskustelu Suomessa tällä vuosisadalla. Sen sijaan, että olisi käyty keskustelua Suomen erityisasemasta, puhuttiin kansainvälisestä turvallisuudesta ja eri instituutioiden roolista turvallisuuden parantamisesta. Toisin sanoen, Suomi oli hetken turvallisuuspoliittisen keskustelun valtavirrassa. Ei sen marginaalissa.

Kokous oli merkittävä myös siksi, että se näytti kuinka avoimen keskusteleva nykypäivän Nato on. Paikalle oli kutsuttu erilaisia näkökulmia edustavia henkilöitä Suomesta ja Suomen ulkopuolelta. Minkäänlaisesta indotkrinaatiosta ei ollut kysymys.

Ulkoministerit Bildt ja Stubb toivat raikkaan tuulahduksen suomalaiseen turvallisuuspoliittiseen keskusteluun. Hyvä Kalle! Hyvä Alex!

Urho Kaleva Väyrynen

Saimme vihdoinkin analyysin siitä mitä Keskustan ”urhoilu” tarkoittaa. Analyysin antoi Paavo Väyrynen. Se oli erittäin taantumuksellinen.

Paavo Väyrynen kritisoi YLEn ykkösaamussa kokoomusta siitä, että puolue ei ole pysynyt hallituksen sopiman ulkopoliittisen linjauksen takana. Mikä on kokoomuksen synti? Se on jatkanut keskustelua mahdollisen Nato-jäsenyyden hyvistä ja huonoista puolista. Onpa hirveää! Keskustelua ulkopolitiikasta!

Kuinka hyvin Väyrynen itse on pysynyt hallituksen linjan takana? Käsittääkseni hallitus on sitä mieltä, että EU-jäsenyys oli Suomelle hyvä ratkaisu. Väyrynen on eri mieltä. Käsittääkseni hallitus on sitä mieltä, että Euroon siirtyminen oli Suomelle hyvä ratkaisu. Väyrynen on eri mieltä. Käsittääkseni hallitus on sitä mieltä, että Euroopan unionin jäsenenä Suomi ei enää ole puolueeton maa. Väyrynen on eri mieltä. Hänen mielestään Suomen brändin pitäisi perustua pohjoismaisuuteen ja puolueettomuuteen. Ai niin! Juuri näinhän Suomen brändiä rakennettiin 1970-luvulla. Keskustelu seis ja puolueettomuuden lippu salkoon! Siinä urhouden ydin!

Lord Robertson

Sain yllattavan sahkopostin NATOn entiselta paasihteerilta Lord Robertsonilta.

Sain yllattavan sahkopostin NATOn entiselta paasihteerilta Lord Robertsonilta:

FROM THE RT HON LORD ROBERTSON OF PORT ELLEN KT GCMG PC

Dear Mr Penttila,

Since I quoted you in this speech, and not for the first time, I thought you might like to see the whole context.

I am grateful to you for putting the case so well.

Yours sincerely,

George Robertson

Tähän hänen lainauksensa:

It took an academic from Finland, that resolutely neutral country, to put it so well. Three years ago Mr Risto Pentitila wrote this.

‘NATO provides law and order to the citizens of Bosnia and Kosovo. It patrols sea-lanes in the Mediterranean, It provides assistance to victims of hurricanes and earthquakes. It escorts children to school in Afghanistan. It educates officers in post-communist states to the virtues of democracy. It provides logistic support for the African Union. It incarcerates war criminals. It fights terrorism.’

Maybe, in the light of this account I can understand President Putin’s comment at my first meeting with him when I said that I had been the aberration in a family where my grandfather, father, brother, son, and nephew had all been police officers. ‘No aberration, Mr Secretary General’, he said, ‘you are now the super-policeman.’

Finanssikriisi ja turvallisuuspolitiikka

Finanssikriisin yksi kärsijä on NATO. Sotilasliittouman johtava maa on taloudellisissa vaikeuksissa. Eurooppa näyttää seuraavan perässä. Yksi jäsenmaa, Islanti, pohtii tulevaisuutensa myymistä Venäjälle.

On selvää, että NATOn toiminta Afganistanissa vaikeutuu, kun puolustusbudjeteista aletaan säästää. On selvää, että NATOn uudistaminen jää muiden hankkeiden varjoon.

NATOn toivo on siinä, että heikkoudesta kasvaa halu toimia yhdessä. On todennäköistä, että Yhdysvaltain uusi presidentti haluaa painottaa yhteistyötä Euroopan kanssa. On todennäköistä, että Eurooppa ei vastaa kosintaan kieltävästi. Tästä voi seurata NATOn aseman korostuminen.

Yksi asia on selvä: ensi vuonna vietettävä NATOn 60-vuotisjuhla ei ole mikä tahansa merkkipäivä. Se on kriittisen uudelleen arvion paikka. Joko kriisistä kukoistukseen tai kriisistä kriisiin.

Liittoutumaton Suomi ja Georgia

En yleensä lue Maaseudun tulevaisuutta, vaikka varmaan pitäisi. Kiinnitin kuitenkin poikkeuksellisesti huomiota pääkirjoitukseen, jossa todettiin, että ”liittoutumaton Suomi on arvossaan” välittäjänä Georgian konfliktissa.

Nyt taisi mennä analyysi pieleen.

Liittoutumisella tai liittoutumattomuudella ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että Suomi sattuu olemaan ETYJ:n puheenjohtajamaa. Jos ETYJ:lle tulee jonkinlainen rooli välittäjänä, johtuu se siitä että Venäjä kokee sen pienimpänä pahana tarjolla olevista vaihtoehdoista. Jos Suomelle tulee jonkinlainen rooli, johtuu se siitä, että meillä on ulkoministeri, joka on sekä NATO- että EU-myönteinen.

Maaseudun tulevaisuus pohtii myös, että NATO-maana Suomi olisi varmaankin lähettämässä joukkoja Georgiaan. No ei olisi, kun kukaan muukaan ei ole.

Naton virhe

Monet georgialaiset syyttävät Natoa nykyisestä kriisistä. Heidän mukaansa Nato jätti Georgian Venäjän armoille, kun se viime huippukokouksessa kieltäytyi aloittamasta jäsenyyteen johtavaa MAP-prosessia Georgian kanssa. (MAP on Membership Action Plan.)

NATOn päätös oli huono, mutta eri syystä. Jos NATO olisi myöntänyt Georgialle MAP:in Bucharestin kokouksessa olisi yksi vaatimuksista ollut, että rajakonfliktit naapureiden kanssa on hoidettava rauhanomaisesti pois. NATO olisi siten voinut estää Georgiaa toimimista harkitsemattomasti.

Nyt Georgia käveli Venäjän rakentamaan ansaan eikä näytä kovin helposti pääsevän siitä pois.

Knock knock knocking on Nato´s door

Aikooko uusi hallitus viedä Suomen Natoon? Vastausta kysymykseen on haettu tavaamalla hallituksen ohjelmaa. Valitettavasti ohjelmaa on luettu väärästä kohdasta.

Hallitusohjelma toteaa, että Suomi kehittää yhteistyötä Naton kanssa ja ”säilyttää mahdollisuuden hakea Naton jäsenyyttä”. Suomi siis haluaa säilyttää paljon puhutun Nato-option. Tässä ei ole mitään uutta.

Mutta mitä Suomi aikoo optiolla tehdä? Tämä on se varsinainen kysymys, johon hallitukselta odotetaan vastausta.

Hallitusohjelma ei anna suoraa vastausta, mutta se sivuaa kysymystä kahdessa eri kohdassa. Kohtia kannattaa lukea tarkkaan.

Ensiksi hallitusohjelmassa todetaan, että Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka perustuu hyviin kahdenvälisiin suhteisiin, viisaaseen toimintaan EU:ssa, uskottavaan maanpuolustukseen sekä ”tehokkaaseen monenkeskiseen yhteistyöhön”.

Ainoa alue, jossa Suomi ei ole mukana ”tehokkaassa monenkeskisessä yhteistyössä” on puolustus. Siinä olemme mukana erittäin tehottomassa monenkeskisessä yhteistyössä. Yhteistyö on tehotonta siksi, että se vaatii sekä Natolta että Suomelta jatkuvia erityisjärjestelyjä. Se on tehotonta myös siksi, että se on epäsymmetristä: annamme Natolle paljon, mutta emme saa vastineeksi turvatakeita.

Suomenkielellä tehokas monenkeskinen yhteistyö puolustusasioissa tarkoittaa Naton jäsenyyttä.

Toinen kohta, joka antaa viitteitä Suomen tuleville Natosuhteille, kuuluu näin: ”Hallitus tukee unionin yhtenäisyyttä ulko- ja turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä.” Niin kauan kun muutama EU maa on Naton ulkopuolella, ei Unioni voi saavuttaa merkittävää yhtenäisyyttä ulko- ja turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä. Liittymällä Natoon Suomi voi edistää yhtenäisyyden syntymistä – etenkin jos Ruotsi päättää seurata Suomen esimerkkiä.

Loogisesti hallitusohjelma näyttäisi vievän Suomea kohti Nato-jäsenyyttä. Mutta onko logiikka koskaan määräävä tekijä politiikassa?

Turvallisuuspolitiikan paradoksi

Suomen turvallisuuspolitiikan paradoksi on, että Suomi ajattelee liittyvänsä Natoon, jos Venäjä alkaa uhitella. Venäjä taas ajattelee estävänsä Suomen liittymisen – uhittelemalla, jos tilanne vaatii.

Vladimir Putin vastasi Moskovassa suomalaisen toimittajan kysymykseen Suomen Nato-jäsenyydestä. Putinin mukaan Suomen Nato-jäsenyys ei ole toivottava asia. Tämä toki jo tiedettiin, mutta silti Putinin vastaus toimittajan kysymykseen selkeytti asetelmia.

Suomen turvallisuuspolitiikka perustuu ajatukseen siitä, että voimme liittyä Naton jäseneksi jos Venäjän ja EU:n suhteet oleellisesti heikkenevät. (Tämä on se niin sanottu Nato-optio.) Venäjän Suomi-politiikkaa perustuu ajatukseen siitä, että Suomen Nato-jäsenyys on estettävä. Tavoitteissa on melko selvä ristiriita.

Suomen kannalta tilannetta pahentaa se, että enää ei ole lainkaan selvää, että Suomi pääsisi vaivattomasti Naton jäseneksi, jos tarvetta tulisi.

Naton näköpiiristä Suomi ei enää ole mahdollinen jäsen vaan ei-jäsen. Syitä statuksen muutokseen on kaksi. Ensiksi: Yli kymmenen vuotta kestänyt puhe Nato-optiosta ei ole enää uskottavaa. Joko Suomi liittyy tai ei. Ikuisesti ei voi porstuaan jäädä. Toiseksi: valtiojohdon viimesyksyinen sekoilu, jossa ensin suljettiin Nato-optiota ja sitten taas avattiin, lähetti selkeän viestin Suomea seuraaville Naton virkamiehille: Suomi on joko päätynyt tai päätymässä siihen, että Nato ei kiinnosta.

Turvallisuuspolitiikkamme paradoksi voidaan määritellä seuraavasti: Suomi varautuu tarvittaessa liittymään Naton jäseneksi, mutta liittymisen onnistumista ei enää voi taata. Onko turvallisuuspolitiikkaa siis hoidettu hyvin?