Kreikka ja Karjala

Maailma on epäoikeudenmukainen paikka. Oli väärin, että Neuvostoliitto vei meiltä Karjalan. On väärin, että Kreikka eli yli varojensa ja laittoi Suomen maksajaksi. Seuraako tästä, että Suomen tulisi vaatia Karjalaa takaisin. Seuraako tästä, että Suomen tulee vaatia erillisjärjestelyä Kreikan vakuuksien suhteen?

Vastaus molempiin kysymyksiin on kielteinen. Suomen ei pidä toimia tavalla, joka heikentää omaa asemaamme Venäjän naapurina tai EU:n jäsenenä, huolimatta siitä onko oikeus meidän puolellamme. Toki voi tulla sellainen hetki, että Suomen on puolustettava etujaan viimeiseen saakka. Mutta tuo hetki ei ole nyt.

Kreikka on johtajuuden tulikoe

Kreikan vakuusvyyhti on hallituksen tulikoe. Jos hallitus selvittää sen, on ennuste hyvä. Jos selkeää ratkaisua ei tule, on hallituksella edessä tuskien tie.

Kaikki suomalaiset tietätävät, että hallitus yritti saada aikaan Suomelle edullisen ratkaisun. Se ei onnistunut. Tässä tilanteessa hallituksen tulisi todeta, että Euroopan etu on Suomen etu; siksi Suomi luopuu erillisvaatimuksistaan.

Jos Pääministeri ja Valtiovarainministeri toteavat tämän yhdessä, he osoittavat suurta johtajuutta. He viestittävät omille joukoilleen ja oppositiolle: Suomi palaa paikalleen vastuullisena, ratkaisuja etsivänä maana.

Eurooppa odottaa.

Pohjoinen vastaan etelä

Kun Suomi liittyi EU:n jäseneksi, pohdittiin sopivatko protestanttinen pohjois-Eurooppa ja katolisista sekä ortodokseista koostuva etelä-Eurooppa toimimaan samoilla säännöillä.

Nyt nähtiin, että eivät pysty. Kreikan valtion piittaamattomuus EMU:n säännöistä on ollut vielä suurempaa, kuin pahimmissa painajaisissa olisi voitu kuvitella. Samassa veneessä ovat lähes tulkoon kaikki eteläisen Unionin maat. Mutta hetkinen…

Onhan velkaantujien joukossa myös anglosaksinen Englanti ja katolinen Irlanti. Jostain syystä markkinat uskovat (ainakin vielä) näiden maiden kykyyn kääntää talouskriisi voitoksi.

Kriisiä ei siis voida kokonaan selittää sillä, että protestantit pitävät huolen taloudestaan paremmin kuin katoliset ja ortodoksit. Mutta luulen, että kulttuuriset kysymykset korostuvat, kun kriisiä pohditaan pahimman vaiheen jälkeen.