Demarit vai kokoomus?

 Kokoomus ja Demarit voisivat päästä sopuun, mutta Heinäluoma ja kokoomus ei.

Heinäluomalta  olisi tyylikäs teko todeta, että hän ei osallistu demareiden edustajana hallitusohjelmaneuvotteluihin, mikäli demarit ja kokoomus palaavat neuvottelupöydän ääreen. Mutta taitaa olla liian myöhäistä.

Nyt nähdään ajetaanko vaalien voittaja (siis kokoomus) ulos hallituksesta.

Negatiivinen kampanjointi ei näytä purevan

Demareiden puheenjohtaja Eero Heinäluoma on joutunut muuttamaan kantaansa SAK:n mainoskampanjaan. Tarkoittaako tämä sitä, että negatiivinen kampanjointi ei toimi?

Vielä eilen (1.3.2007) Eero Heinäluoma kieltäytyi tuomitsemasta SAK:n kampanjaa, vaikka kaksi henkilöä sitä häneltä tivasi EVA Vaalifoorumissa, joka järjestettiin Helsingin Ressun lukiossa.

Tänään Heinäluoma totesi YLEn televisioidussa tentissä, että kampanjoivien järjestöjen pitää muistaa myös hyvä maku. Lisäksi hän totesi, että aika kovaltahan kampanja oli näyttänyt kun hän oli siitä pätkän uutisissa nähnyt.

Syy kannan muutokseen lienee tänään julkaistussa mielipidemittauksessa, jossa demareiden kannatus on selvästi pudonnut. Voisiko olla niin, että negatiivinen kampanjointi on kääntänyt äänestäjät pois demareista?

Puheenjohtajien vaihtoviikot demareissa

Eero Heinäluoman ilmoitus erota puolueen johdosta aloittaa puheenjohtajan vaihtoviikot demareissa. Voi olla, että kesällä valilttavasta puheenjohtajasta tulee myös lyhytikäinen.

Prognoosi saattaa kuulostaa pessimistiseltä, mutta siihen on selkeä peruste. Kun pitkään hallinnut puolue ajautuu oppositioon, joutuu se usein käymään läpi merkittävän muodonmuutoksen, ennen kuin se onnistuu palaamaan halltukseen.

Hyvä esimerkki on Britannian konservatiivipuolue, joka on käynyt läpi monta myllerrystä sen jälkeen kun se oli viimeksi hallituksessa. Samantapaisen – joskin pienemmän – myllerryksen ovat kokeneet myös kokoomus Niinistön jälkeen ja keskusta Ahon jälkeen.

Haasteita demareille riittää.

Puolueessa ei ole itseoikeutettua seuraajaa Heinäluomalle.

Toiseksi: puolue on aatteellisesti levällään. Viime vaaleissa se yritti mennä vasemmalle ja tulos oli huono. PItäisikö siis mennä oikealla? Hyvä kysymys, mutta puolueen asioista päättävät veridemarit eivät taida olla valmiita reivaamaan kurssia oikealle.

Kolmanneksi: nuoret ovat kaikonneet puolueesta. Tulisiko puolueen tehdä ”kataiset” ja valita nuori, tulevaisuuden henkilö? Vai pitäisikö luottaa kokeneempaan?

Uusi puheenjohtaja joutuu näyttämään kyntensä on kunnallisvaaleissa. Jos vaalit menevät huonosti, voi puolueen kärsivällisyys loppua lyhyeen.

Heinäluoma: mainettaan parempi

Harri Holkerin elämäkerran otsikko oli ”mainettaan parempi”. En ole varma pätikö sanonta Holkeriin, mutta olen melko varma, että se pätee Heinäluomaan.

Heinäluoman näytöt valtiovarainministeriössä ja SAK:ssa olivat vankat. Molemmissa hän toimi tehokkaasti organisaation tavoitteiden mukaisesti. SAK sai lisää jäseniä ja valtaa. Superministeriö esti sektoriministeriöiden tuhlailun. Valtiovarainministerinä Heinäluoma osoitti olevansa valmis valtiomiesluokkaan.

Heinäluoma teki demareiden puheenjohtajana yhden suuren virheen: hän suuntasi vaalisanoman työväenluokalle eikä keskiluokalle. Tämä oli virhe siksi, että niiden suomalaisten määrä, jotka identifioituvat työväenluokkaan on viimeisen parinkymmenen vuoden aikana pudonnut runsaat kymmenen prosenttiyksikköä. Työväenluokan äänillä ei enää vaaleja voiteta.

Itse kuvittelin, että Heinäluoman julkiskuvaan liittyvä kritiikki olisi kääntynyt ylistykseksi heti jos hän olisi päässyt valtaan. Näin kävi Paavo Lipposelle, kun ikuisesta kakkosesta tuli aikanaan ykkönen. Ja vice versa: kun Lipponen menetti vallan, ryhdyttiin häntä kritisoimaan samoista luonteenpiirteistä, jotka vielä vähän aikaa sitten olivat antaneet vakuuttavan kuvan pääministeristä.

Ei muuta kuin hatunnosto Heinäluomalle! Ei elämä yhteen puheenjohtajuuteen pääty – kysy vaikka Esko Aholta (tai minulta).

Väinö Tanner ja vaalit

Eero Heinäluoma nimesi Väinö Tannerin esikuvakseen pääministerinä. Mikä viesti valintaan sisältyi?

Jorma Ollila kysyi EVAn vaalifoorumissa 1.3.2007 Eero Heinäluomalta, mikä on hänen esikuvansa kaikista Suomen pääministereistä. Ensimmäinen henkilö, jonka Heinäluoma nimesi, oli Väinö Tanner. Perusteena Heinäluoma mainitsi muun muassa sen, että Tanner otti pääministerinä vastaan Suomen (yhä edelleen valkoisen) armeijan paraatin ja pyrki siten omalla esimerkillään yhdistämään kansalaissodan jakaman maan.

Heinäluoman valinta oli mielenkiintoinen monesta syystä. Väinö Tanner on ehkä ollut historian oikeistolaisin demaripuheenjohtaja. Hän on ollut ehkä Suomen Moskova-vastaisin ulkoministeri. Hän ymmärsi elinkeinoelämää ja toimi itse yritysjohtajana. Halusiko Heinäluoma viestittää, että hänestä tulee pääministerinä vähemmän vasemmistolainen kuin tällä hetkellä näyttää?

Entä jos hänestä ei tulekaan pääministeriä? Nouseeko Heinäluoman uudeksi esikuvaksi Kalevi Sorsa, joka antoi suomalaisille Valcon ja sosialistisen internationaalin?