Planeetat lähentyivät

Totesin eilen, että elinkeinoelämä ja hallitus elävät eri planeetoilla. Tänään planeetat lähentyivät. Hallitus otti merkittävän askeleen oikeaan suuntaan.

Kehysriihen tulos on hallituspohjaan nähden oikein hyvä. Yhteisöveron lasku 20 prosenttiin on merkittävä teko. Se palauttaa yritysverotuksen kilpailukyvyn. Kotitalousvähennys on hyvä. Säästöohjelma on päättäväinen.

Osinkoverotuksen uudistus näyttää ensi katsomalla virtaviivaiselta. Toki täytyy tehdä laskuharjoitukset, mutta uskaltaisin sanoa, että takapakkia ei tullut niin paljon kuin pelättiin. Ja verojärjestelmästä tuli yksinkertaisempi.

PS. Valtiovarainministeri totesi, että ”verovapaita osinkoja ei enää tässä maassa makseta”. Ei ole maksettu tähänkään saakka. Osingoista on maksettu veroa tähänkin asti….

Seiskan suoritus hallitukselta

Jos haluaa olla kannustava, voi hallituksen arvosanaksi kehysriihestä antaa jopa seiskapuoli. Tämä on perusteltua siksi, että AAA-luokitus tällä suorituksella varmistettiin. Mutta lähellekään kiitettävää ei hallitus päässyt.

Tässä listaa plussista ja miinuksista:
• työurat pidentyvät hieman (kuinka paljon on vaikea arvioida)
• Kasvukannustimet ovat hyvä asia (mutta mikä on niiden osumatarkkuus?)
• Korotetut poistot ovat hyvä asia
• leikkaukset ovat melko oikein mitoitettuja; eivät vaaranna kasvua
• omistamista rangaistaan kunnolla (viime vuoden lopussa perintö- ja lahjavero oli vielä 13 %, sitten nostettiin 16%, nyt se on 19%!)
• ALV-nosto oli odotettavissa (1 prosenttiyksikkö kaikkiin)
• Suurten tulojen kiristynyt verotus oli odotettavissa (1.5% korotus yli 100 K tienaaville)
• sopeutuksessa painopiste veronkorotuksissa eikä leikkauksissa (vaikka hallitus oli sopinut 50-50 linjasta)
• AAA ilmeisesti säilyy
• ARVOSANA: 7+

Huomioitava on, että Suomi menee päinvastaiseen suuntaan kuin Britannia, joka tänään päätti alentaa yritysveroa ja ylintä ansiotuloveroa.

Miksi Suomi jää Ruotsista ja Virosta?

EVA on ansiokkaasti kertonut, miten Ruotsilla menee paremmin kuin Suomella. Olen itse esittänyt, että voimme oppia hieman myös Virosta. Miksi jäämme näistä maista jälkeen?

Syy on selvä: Ruotsin ja Viron hallitukset uskovat markkinoihin: hyvin toimiviin työmarkkinoihin, mahdollisimman vapaisiin tuotemarkkinoihin ja siihen, että yksityiset yritykset tuottavat huomattavan osan julkisista palveluista.

Suomen hallituksella ei ole samanlaista uskoa markkinoihin. Se uskoo konsensukseen. Konsensuksen pitäisi kuitenkin olla tapa toimia, ei toiminnan sisältö.

Se, että Suomen hallituksella ei ole yhteistä ideologiaa, mahdollistaa sen että hallitus pysyy koossa. Lyhyellä tähtäimellä tämä on ok. Pidemmällä sihdillä hallituksen suunnattomuus on ongelma.

Soinille riitti

 Soinilla oli kaksi hyvää syytä jättäytyä hallituksen ulkopuolelle.

Ensimmäinen syy oli se, että Perussuomalaiset eivät olleet valmiita hallitusvastuuseen. Menestyksellinen toiminta hallituksessa vaatii monenlaista osaamista. Perussuomalaisten osaaminen ei vielä ole sillä tasolla, että se olisi menestyksellisesti selvinnyt hallitusvastuusta. Kommelluksia olisi tullut sen verran, että kannatus olisi saattanut vaarantua. Tämä oli taktinen syy.

Toinen syy oli perinpohjainen epäusko Eurooppa-projektiin. Soini ei ainoastaan kyseenalaistanut Suomen Eurooppa-politiikan linjaa. Hän kyseenalaisti koko unionin tulevaisuuden. Mikään muu kuin EU:n perinpohjainen suunnanmuutos ei Soinille tunnu riittävän. Koska 27 EU-maata eivät olleet valmiita seuraamaan Soinia, hän päätti olla liittymättä Suomen hallitukseen. Loogista? Kyllä. Järkevää? Hmm.

Selvää on, että Soini aloitti samalla valmistautumisen kuntavaaleihin. Jos EU on mennyt konkurssiin kuntavaaleihin mennessä, näemme silloin entistä suuremman jytkyn. Jos EU on vielä pystyssä, harmitellaan perussuomalaisten joukossa sitä, että annettiin suuren mahdollisuuden mennä sivu suun.

Kasvuhakuinen hallitus?

Hallitukseen siis tulee kaksi suurta ja monta pientä. Tämä tarkoittaa, että kokoomus ja demarit tarvitsevat toisiaan enemmän kuin koskaan.

Jos Kokoomus ja demarit saavat aikaan Suomen kasvua voimakkaasti tukevan hallitusohjelman, on niillä mahdollisuus kasvattaa kannatustaan hallituksessa. Jos kasvu tökkii, oppositio ei anna armoa.

Tämä tarkoittaa sitä että, hallitusohjelmasta on pakko tulla kasvumyönteinen. Kyllä tästä vielä voi hyvä tulla.

Hyvä britit!

Brittien uusi hallitus on paljon parempi kuin olisi voinut toivoa. Libdemit tasapainottavat konservatiivien euroskeptisyyttä ja tuovat hallitukseen lisää urbaania uudistuksellisuutta.

Hallitus on parerilla pajon parempi kuin pelkästään konservatiivinen hallitus. Tämä ei kuitenkaan takaa sitä, että hallitus pystyy toimimaan yhdessä. Euroopan lisäksi vaaliuudistus on uuden hallituksen kynnyskysymys.

Taistelu 20 prosentista

Suomalainen politiikka oli ennen taistelua 25 prosentista: neljänneksen kannatus riitti pääministerin paikkaan. Nyt politiikka on taistelua 20 prosentista: viidenneksen kannatus riittää seuraavissa vaaleissa viemään puolueen vallan kahvaan. Muutoksella voi olla arvaamattomat seuraukset.

Kolmen suuren puolueen Suomessa eduskunnan enemmistön saavuttaminen oli helppoa. Riitti, että kaksi suurta puoluetta sopi yhteistyöstä.

Neljän tasavahvan puolueen Suomessa mahdollisten hallitusyhdistelmien määrä kasvaa. Samalla kasvaa myös huoli hallituksen toimintakyvystä. Jos hallituksessa on kolme puoluetta, joista jokaisen kannatus on 15-20 prosenttia, on yhtälössä enemmän liikkuvia osia kuin kahden vahvan puolueen hallituksessa.

Asia on tärkeä. Uusi Seelanti putosi maailman kilpailukykymittareiden huipulta, kun se sai (vaalireformin tuloksena) sarjan epävakaita koalitiohallituksia.

Uudet vaalit niin pian kuin mahdollista

Viime päivien kuohunta eduskunnassa vain vahvistaa käsitystä, että nyt tarvitaan uudet vaalit.

Suomi odottaa ja katsoo. Ensin odotetaan, kenet Keskusta valitsee Suomelle pääministeriksi. Sitten katsotaan, kuka voittaa 14 kuukauden päässä siintävät vaalit. Lopulta muodostetaan hallitus ja ryhdytään töihin.

Kuulostaako järkevältä? Ei tosiaankaan! Nyt ei ole odottelun aika.

Voitaisiinko aikataulua nopeuttaa? Toki! Järjestetään uudet vaalit.

Perustuslaki toteaa: ” Tasavallan presidentti voi pääministerin perustellusta aloitteesta ja eduskuntaryhmiä kuultuaan sekä eduskunnan ollessa koolla määrätä ennenaikaiset eduskuntavaalit toimitettavaksi. Eduskunta päättää tämän jälkeen, milloin se ennen vaalien toimittamista lopettaa työskentelynsä.”

Tosiasia on, ettei uusia vaaleja voida helposti järjestää, elleivät keskeiset puolueet katso, että se on niiden etujen mukaista. Olisiko se?

Kokoomukselle uudet vaalit sopisivat siksi, että puolue on selvinnyt talouskriisistä suhteellisen vähin vaurioin. Jos vaalit pidettäisiin ennen kuin työttömyysluvut saavuttavat huippunsa, olisi kokoomuksella melko hyvä sauma lähteä vaaleihin.

Entä keskusta? Keskusta ei varmasti suostu vaaleihin ennen puolueen puheenjohtajan vaihtumista, mutta sen jälkeen vaalit sopisivat sille mainiosti. Uusi puheenjohtaja saisi viedä uudistuneen puolueen suoraan vaalikampanjaan.

Vihreille sopisi vallan hyvin, että vaalit järjestettäisiin ennen ydinvoimapäätöstä. Muuten puolue joutuu selittelemään, miksi pysyi hallituksessa ydinvoiman lisärakentamisesta huolimatta.

RKP:lle käy kaikki. Samat henkilöt äänestävät puoluetta riippumatta siitä milloin vaalit pidetään.

Miten on demareiden laita? Houkutus odottaa työttömyyslukujen pahentumista on tietenkin suuri. Toisaalta puolue on juuri nostanut Eero Heinäluoman takaisin parrasvaloihin. Kahden kärjen, Kataisen ja Niinistön, malli toi viime eduskuntavaaleissa hyvän tuloksen kokoomukselle. Toimisiko Urpilaisen-Heinäluoman yhteispeli yhtä hyvin? Saattaisi toimia.

Suurin voittaja aikaistetuissa vaaleissa olisi Suomi. Jos vaalit pidettäisiin ensi syksynä, pääsisi uusi hallitus työhön noin puoli vuotta aikaisemmin kuin muuten. Nyt on toiminnan aika. Nyt on aika panna vauhtia.

Sekava selonteko

Hallituksen turvallisuuspoliittinen selonteko ei ole huono, mutta se on ajoittain sekava. Kaikesta huomaa, että maailma on tekstin kirjoittamisen aikana ehtinyt muuttua. Ja että keittoa on valmistanut useampi kokki. Pari poimintaa:

Raportti toteaa, että ’Venäjän talouskehitys luo edellytyksiä myös asevoimien uudistamiselle’. Tämä oli varmasti oikea kuvaus tilanteesta kuusi kuukautta sitten, mutta ei välttämättä enää.

Raportti antaa kaksi tyystin erilaista kuvaa Natosta. Osio, joka kuvaa Suomen kansainvälistä toimintaympäristöä, puhuu yhteistyöhakuisesta, laaja-alaiseen turvallisuuteen tähtäävästä Natosta:

’Turvallisuusympäristön kehityksen myötä Nato on muuttunut yhä selvemmin laaja-alaiseksi turvallisuuspoliittiseksi ja kriisinhallintaa harjoittavaksi monenkeskiseksi
järjestöksi. Samalla sen jäsen- ja kumppanuusjärjestely on laajentunut yli 60 maata
kattavaksi verkostoksi, mukaan lukien Venäjä. Liittokunta toimii yhteistyöhakuisesti
ja pyrkii solmimaan globaaleja kumppanuussuhteita.’

Mutta kun puhutaan Suomen suhteesta Natoon, muuttuu ääni kellossa. Nato ei enää olekaan yhteistyöhakuinen tai laaja-alaiseen turvallisuuteen sitoutunut toimija vaan ’poliittis-sotilaallinen liittokunta, jonka olemassaolon perustana on Pohjois-Atlantin sopimus ja sen 5. artikla.’

Suomen Nato-suhteesta kirjoitan erillisen blogin ettei tule liian pitkää tekstiä…