Suomi tarvitsee porvarihallituksen…

…tai uudistusvimman omaavan sosdem-puolueen.

Itse asiassa uudistusmielinen demaripuolue voisi olla kaikkein paras vaihtoehto siksi, että nimenomaan työmarkkinoiden toimintaan tarvitaan suuria parannuksia. Näihin kysymyksiin demareilla pitäisi olla asiantuntemusta. Paljon puhuttu Saksan mallin syntyi siten, että Schröderin johtamat demarit ajoivat uudistukset läpi.

Hallituksen budjettiriihi osoittaa, pystyvätkö Suomen demarit uudistumaan. Puheenjohtaja Urpilaisen lupaus rakenneuudistuksista oli hyvä asia. Mutta puheet ovat puheita, teot odottavat. Kolmannella kotimaisella ilmaisten: she can talk the talk but can she walk the walk.

Jos demareista ei tule reformipuoluetta, on ainoa vaihtoehto porvarihallitus. Silloin otamme mallia Ruotsista, jossa porvarihallitus teki tarvittavat uudistukset. Kyllä sekin vaihtoehto toimii.

Demarit vai kokoomus?

 Kokoomus ja Demarit voisivat päästä sopuun, mutta Heinäluoma ja kokoomus ei.

Heinäluomalta  olisi tyylikäs teko todeta, että hän ei osallistu demareiden edustajana hallitusohjelmaneuvotteluihin, mikäli demarit ja kokoomus palaavat neuvottelupöydän ääreen. Mutta taitaa olla liian myöhäistä.

Nyt nähdään ajetaanko vaalien voittaja (siis kokoomus) ulos hallituksesta.

Hyvin tehty, Jyrki Katainen!

Oli aivan oikein, että Katainen vihelsi pelin poikki ja passitti demarit pois hallitusneuvotteluista. Jos demarit eivät ole valmiita yhteenkään kompromissiin, heidän paikkansa on oppostiossa toisen puhdasoppisen puolueen, perussuomalaisten, kanssa.

On toki mahdollista, että demarit tulevat vielä takaisin neuvottelupöytään. Mutta se on mahdollista vain ilman ”minä omistan maailman” -asennetta.

Kasvuhakuinen hallitus?

Hallitukseen siis tulee kaksi suurta ja monta pientä. Tämä tarkoittaa, että kokoomus ja demarit tarvitsevat toisiaan enemmän kuin koskaan.

Jos Kokoomus ja demarit saavat aikaan Suomen kasvua voimakkaasti tukevan hallitusohjelman, on niillä mahdollisuus kasvattaa kannatustaan hallituksessa. Jos kasvu tökkii, oppositio ei anna armoa.

Tämä tarkoittaa sitä että, hallitusohjelmasta on pakko tulla kasvumyönteinen. Kyllä tästä vielä voi hyvä tulla.

Negatiivinen kampanjointi ei näytä purevan

Demareiden puheenjohtaja Eero Heinäluoma on joutunut muuttamaan kantaansa SAK:n mainoskampanjaan. Tarkoittaako tämä sitä, että negatiivinen kampanjointi ei toimi?

Vielä eilen (1.3.2007) Eero Heinäluoma kieltäytyi tuomitsemasta SAK:n kampanjaa, vaikka kaksi henkilöä sitä häneltä tivasi EVA Vaalifoorumissa, joka järjestettiin Helsingin Ressun lukiossa.

Tänään Heinäluoma totesi YLEn televisioidussa tentissä, että kampanjoivien järjestöjen pitää muistaa myös hyvä maku. Lisäksi hän totesi, että aika kovaltahan kampanja oli näyttänyt kun hän oli siitä pätkän uutisissa nähnyt.

Syy kannan muutokseen lienee tänään julkaistussa mielipidemittauksessa, jossa demareiden kannatus on selvästi pudonnut. Voisiko olla niin, että negatiivinen kampanjointi on kääntänyt äänestäjät pois demareista?

Puheenjohtajien vaihtoviikot demareissa

Eero Heinäluoman ilmoitus erota puolueen johdosta aloittaa puheenjohtajan vaihtoviikot demareissa. Voi olla, että kesällä valilttavasta puheenjohtajasta tulee myös lyhytikäinen.

Prognoosi saattaa kuulostaa pessimistiseltä, mutta siihen on selkeä peruste. Kun pitkään hallinnut puolue ajautuu oppositioon, joutuu se usein käymään läpi merkittävän muodonmuutoksen, ennen kuin se onnistuu palaamaan halltukseen.

Hyvä esimerkki on Britannian konservatiivipuolue, joka on käynyt läpi monta myllerrystä sen jälkeen kun se oli viimeksi hallituksessa. Samantapaisen – joskin pienemmän – myllerryksen ovat kokeneet myös kokoomus Niinistön jälkeen ja keskusta Ahon jälkeen.

Haasteita demareille riittää.

Puolueessa ei ole itseoikeutettua seuraajaa Heinäluomalle.

Toiseksi: puolue on aatteellisesti levällään. Viime vaaleissa se yritti mennä vasemmalle ja tulos oli huono. PItäisikö siis mennä oikealla? Hyvä kysymys, mutta puolueen asioista päättävät veridemarit eivät taida olla valmiita reivaamaan kurssia oikealle.

Kolmanneksi: nuoret ovat kaikonneet puolueesta. Tulisiko puolueen tehdä ”kataiset” ja valita nuori, tulevaisuuden henkilö? Vai pitäisikö luottaa kokeneempaan?

Uusi puheenjohtaja joutuu näyttämään kyntensä on kunnallisvaaleissa. Jos vaalit menevät huonosti, voi puolueen kärsivällisyys loppua lyhyeen.