Pyysin juuri erästä huipputason yritysjohtajaa erääseen hallitukseen. Mies mietti 30 sekunttia ja sanoi ’kyllä’.
Saamaan hallitukseen oli aiemmin pyydetty kolmea naista. Jokainen oli pyytänyt vähintään viikon harkinta-aikaa ja lopulta sanonut ’ei’. Kaikilla sama peruste: halu keskittyä omaan työhön.
Otos on pieni, mutta se vahvistaa aiempia kokemuksiani: huipputehtävissä olevat naiset eivät mielellään hajoita itseään erilaisiin tehtäviin. He keskittyvät oman työnsä hoitamiseen.
Kadehdin näiden naisten kykyä sanoa ei. Kadehdin myös heidän kykyään keskittyä oleelliseen. Mutta nämä kadehdittavat piirteet hidastavat naisten etenemistä hallitustehtäviin. Se on harmi.
Yksi hallituspaikka merkittävässä säätiössä, yhdistyksessä tai yrityksessä ei mielestäni vielä vaaranna oman työn menestyksellistä suorittamista. Se saattaa jopa auttaa siinä. Ehkä seuraavalla kerralla onnistaa.
Risto E.J. Penttilä: "huipputehtävissä olevat naiset eivät mielellään hajoita itseään erilaisiin tehtäviin." http://t.co/uLtmtazc
Kyllä se sama esimiestasoisten paikkojen vieroksunta näkyy jo alemmissakin portaissa. Siinä vaiheessa, kun pitäisi ottaa vastaan sellainen esimiestason paikka, johon kuuluu ”kylkiäisenä” kokonaistyöaika (eli lisä-, yli- ja viikonlopputöistä maksettava korvaus sisältyy jo peruspalkkaan) on elämäni varrella tapahtunut useasti, että nainen on kieltäytynyt ylennyksestä. Perustelu: ”Olenhan minä nähnyt, kuinka paljon siihen työhön pitää uhrata aikaa kuukaudessa”. No miehet ovat pokanneet ja kiittäneet, kukaan ei ole vastustellut. Ja jos ei haluta edetä edes kokonaistyöaikaan, mahdollisuudet edetä ylimmille tasoille ovat menneet.